Olin viikonloppuna Lapin kieltenopettajien järjestämässä koulutuksessa Luostola, ja sielä käythiin läpi mm. Mindfulness-filosofian perusteita ja harjotuksia. Koulutus päätty pitkään harjotukseen, jossa maathiin lattialla silmät kiini, ja keskitethiin kouluttajan ohjeistuksen mukasesti ajatukset aina yhteen ruuhmiinossaan kerrahlaan. Aina jos muita ajauksia pyrki miehleen, piti siirtää mieli takasi aina siihen kohtaan missä olthiin menossa. Harjotuksesta sai arvokasta tietoa oman mielen tilasta. Pystynkö keskittyhmään pelkästään eri ruuhmiinosien ajattelhuun? Pyssyykö ajatukset sielä mihin käsken ne? Hallittenko mie mieltäni? Saanko mie pietettyä kaikki ylimääräset ajatukset loitola? Olenko levoton? Olenko rauhallinen? Minun harjotus meni kutakuinki näin:
"Siirrä ajatuksesi oikeaan nilkkaasi, keskitä kaikki ajatuksesi oikeaan nilkkaasi, tunne sen paino..."
Siis oikeaa nilkkaa.. Kumpi on oikea, ai niin tuo. Ok. Noniin. Nyt ajattelen oikeaa nilkkaa. Joo, ja nyt häätyy liikkua jalkaterhään. Mikä oikeastaan on jalkaterä? Hitsi ko oisin muistanu ne villasukat. Häätyy muutes pestä konheellinen villasukkia ko pääsen kotia. Voi ei, mulla on ne villasukat kutomatta niile maahanmuuttajille! Häätyy ottaa härkää sarvista ja tehä se kantapää että saan ne valhmiiksi ennen joulua. Vähän nolo jos en saa!!
"Siirrä ajatuksesi nilkasta ylöspäin oikeaan sääreesi..."
Sääret sääret sääret... Hui tässähän on vielä vaikka kuinka monta kehonossaa jäljelä! Kauankhaan tässä mennee? Siis jos näin hithaasti edethään. Ei hitsi. Sääri sääri... Oikea sääri. Miksiköhän elokuvissa aina kehuthaan ihmisten sääriä? Mitä ihmeellistä säärissä on? Kuinka paljon erilaisia sääriä voi ylipäänsä olla? Voiko niitä treenata jotenki? Tänhään en kyllä treenaa ennää mithään. Menen kotia ja olen vain. Mitäkhään me tehtäs? Joku elokuva ois kiva. Tai emmie tiä jaksaako..
"Siirrä ajatuksesi taas ylöspäin oikeaan reiteesi..."
Läskireisi, läskireisi, läskireisi. Hei, tässähän pyssyy hyvin ajatus! Miten mie saisin nämä läskireijjet normaalireisiksi? Miksen mie voi olla semmonen tikkureisi? Läskireisi, läskireisi, läskireisi. Hui ei saa sanoa ittestä tuomosia. Olen armollinen ja ittemyötätuntonen ja keskityn nyt tähän. Vasta eka raaja menossa. On kyllä aika rento olo. Reisi reisi reisi. Alkaa kyllä vähän väsyttää. Aika vähän tuli nukuttua. Voi että, taas kertyy univelkaa. Onneksi huomena saapii nukkua. Tai hyvä ois tietenki nousta aikasten ylös. Häätyy kyllä mennä kuitenki ajoissa nukkuhmaan illala. Mitäkhään sitä söis nyt illala? Pitäskö viestittää Tonile että hakkee jostaki jotaki kivvaa syötävää? Kinkkistä tekis ehkä mieli. Joo, se ois hyvä. Vaikka on kyllä morkkis ko ei saaha aikaseksi kokata. Miten ne ihmiset ehtii?? Eikö eihän Toni muutes olekhaan illala kotona. Sillähän oli reenit. Häätyy jostaki hakea ittele sitte ruokaa.
"Siirrä ajatuksesi ylöspäin vasempaan polveesi..."
Mitä?!?!?! Jäikö mulla vasten nilkka välistä?? Mitä ihmettä? Emmie kuullu! No nyt tämä meni aivan häneksi. Hitsi. No, ei se haittaa. Vasen polvi, vasen polvi, vasen polvi. Vasen polvi painaa.... Olikhaan se muutes vasen vai oikea polvi joka multa sillon lapsena tähystethiin? On kyllä tosi outoa etten muista. Arvetki alkaa olheen jo niin himmeät. Häätyy kyllä kattoa ko muistaa. Aivan käsittämätöntä, ettei tuomosia muista! VASEN POLVI!!! Miten mulla on näin heikko tämä mieli?? Yhtään pysty hallitheen sitä!
"Nouse ylös..."
Häh? Ylös?
".. kohti vasempaa reittäsi..."
Jaa se tarkotti niinkö mielessä. Hui ko mie säikähin. Kyllä tässä niinkö horrokseen vaipuu. Jotenki tämä ehkä rentouttaa vaikka mieli seikkaileeki. Vasen läskireisi, läskireisi, läskireisi!! Miten sitä sais nuo herkut jätetttyä pois jokapäiväsestä elämästä? Mie olen niin kyllästyny aattehleen sitä. En aattele. Reisi reisi reisi. Ois voinu kyllä sen huohneen käyä luovuttamassa louhnaala. Nyt on kaikki hujan hajan sielä huohneessa. Toiset joutuu oottahmaan turhaan. No häätyy vain äkkiä lyä kaikki möykkynä laukhuun. Aivan turhaa oli taas tavaraa matkassa. Kaikkea mahollista. Ne villasukatki ois sielä laukussa. Ois kyllä niin ihanan lämmin.
"Siirrä kaikki ajatuksesi vatsaasi.."
Hitto, mulla jäi varhmaan taas jotaki välistä. Vai olikhaan tämä niinkö reijjestä seuraava. No en tiä mutta maha, maha, maha. Joo kyllähän se näin tässä maatessa on littana! Mutta ootappa ko nousee ylös ja istuu, niin kyllä on littanat kaukana. Ärsyttää että tässäki pittää vain itteä heti alkaa arvostelheen. Just puhuttu monta tuntia siitä että häätyy olla armollinen. Armoa, armoa, armoa. Eikö siis vatta, vatta... Vai sanoko se maha? Kumpaa piti miettiä? Vaikka sama asia vissiin. Vai onko? Vatsa ja maha? Häätyy muistaa kysyä joltaki...
Ajatukset jatko sekkoilua, ja kävin vissiin välilä jossaki horroksessa. Sitte vattan jälkheen seuraava minkä kuulin oli että "Voit pikkuhiljaa alkaa aukoa silmiä...." Että näin.
Mielenhallintaa. Just. Tässäpä seuraava rojekti.
