Sanoin jo aina ennen ko meilä oli Elsiä, että mie haluan olla semmonen aktiivinen vanhempi. Semmonen, joka ei ajattele, että lapsen takia en voi tehä tai lähteä ko on niin työlästä. Kuten jo aikasemminki olen todennu, oma säätämisensähän kaikessa nyt lapsen myötä on, mutta uskoin aina - ja uskon nytki - että oikealla asentheela (ja jos lapsi on terhveenä) mikhään ei ole mahotonta jos jotaki haluaa tehä! (Tässä kohtaa joku jo ihan varmasti miettii, että "Ootappa ko on useampi lapsi!" Enkä oota! Aina on jollaki työhläämpää. Tiedetään.) Nooh, tietysti tuon aktiivisuuen voi ymmärtää niin monela laila ja ihmiset haluaa tehä eri asioita, ja käyttää aikaa ja energiaa eri asioihin. On niitä supervanhempia, jotka käyvät kiipeämässä Kilimanjarole kuuskuiset kaksoset kantoliinassa selässä ja käyttävät koko reissun kestovaippoja ja kokkaavat luomulastenruoat retkikeittimellä kallionkolossa eivätkä piä sitä minhään.
Itte tyydyn ehkä kuitenki piirun verran vähemphään. Esim. leppossaan viikonlophuun Pyhälä ystäväperheen kans! Ilosesti naksahteli sosepurkkien kannet auki, ja hiihtoretkile pakathiin Piltti-välipaloja Muumi-vaippojen seuraksi, kuten kotijalassaki. Sekä vanhemmat että lapset viihty hurjan hyvin! Meilä sattu ihan älyttömän hyvä tuuri mökin ja kelien suhteen, ja kun siihen nakahtiin pääle vielä saumaton yhteisolo superkivojen ihmisten kans (ja monta irkkaripussia ja suklaalevyä), en ois osanu parempaa kuvitellakhaan! Oli helppoa elämää, ja kuitekki niinkö aktiivista.
Näinä aikoina ko on olemassa kaikheen kaikenmaailman pelit ja vehkeet, aktiivisuutta voi helpottaa monela laila. Minun aktiivisuutta lapsen kanssa on osaltansa helpottanu esimerkiksi lapsuuenkodista esile kaivettu 36 vuotta vanha ahkio, jossa mie olen vauvana nukkunu äitin ja isin hiihtolenkeilä. On vieläki aivan verraton peli, ja äitinsä tavoin Elsi nukkuu siinä ihan niin pitkään ko ahkio vain on liikheessä. Näin myös viikonlopun tunturireissula.
Mehän aloima tuossa joku aika sitte vakavissamme haaveilla semmosesta pyöräkärrystä, johon saa sekä lapsen että tavaraa, ja jonka kans päästään teitten sulaessa pyörälenkeile. Aika nopeasti nälkä kasvo, ja hakusessa oli jo kohta kunnon urheilukärry, jonka kans voi myös hiihtää ja juosta, ja jonka saa työnnettäviksi kärryiksi. Innostuima monesta, mutta kun yks suosikki - Nordic Cab - saathiin hankittua työkaverilta käytettynä asevelihinthaan, valintaa ei tarttenu juuri pähkäillä. Ja olihan se vain seki kuulkaa verraton peli tuola Pyhälä! Voi että! Unet maistu siinäki piikale mainiosti, ja kärry oli yhtä näppärä vettää ko ahkioki. Pääsin testaahmaan pikku matkan myös ystävien upouutta Thulen urheilukärryä, ja yhtä kevyesti kulki seki perässä! Siinä mielessä Thule oli hauskempi vehe, että siitä nimestä oli helpompi vääntää vitsiä ko NordicCabista. "Ei jäädä Thuleen makaamaan!" tai "Mie olen ihan Thulessa!" tai "Huudan Thuleen." tai "Tehtäskö Thulet?" jne. Ainaki hyvinvalvohneita äitejä nämä jakso naurattaa ihan koko viikonlopun.
Nimen vitsikkyyen puutheesta huolimatta, me olhaan siis varsin innoissamme tästä perheen uusimmasta kuljetusvälihneestä. Mulla on suuret odotukset! NordicCabin ansiosta voihaan nyt liikkua aktiivisesti kelilä ko kelilä millon vain, ja lapsi on suojassa kärryssä, jossa voi joko nukkua tai kattella maisemia. Niin. Tämä on se ajatus näin monen aurinkoisen päivän jälkheen. Kaikki asiat vain tuntuu niin paljon helpommilta auringonpaisteela! Kattothaanpa montako kertaa meät sitte todellisuuessa bongathaan pyöräilemässä tai juoksemassa NordicCabin kans kun sattaa, salamoi ja Thuleeeee....
