Edellisen tekstin jälkheen kunnostauduin entisestään ei-sanan sanomisessa. Voimieni tunnossa ja arvot kirkastettuani uhkuin voitontahtoa, ja olin valmistautunu vastaahmaan "ei" oli kysymys mikä hyvänsä! Nooh, kun ne ekat kieltäytymisen hetket sitte oli käsilä, kävin vanhasta tottumuksesta mielessäni läpi myös ne vaihtoehot, mitä tapahtuis, jos suostuisinki.
Onneksi pysyin lujana! Sitä olen tässä hiihtolomala kiitelly! Tämä loma meni nimittäin mulla sairastaessa, joten voin vain kuvitella sitä kärtyämisen ja stressaamisen määrää jos ens viikola ois eessä vielä ylimääräsiä hommia töitten lisäksi!
Rehellisyyen nimissä kärtyä ja stressaamista on ajoittain ollu ilmassa ilman tulevia ylimääräsiä hommiaki. Sen verran on nimittäin pistäny harmithaan tämä sairastelu. Jotaki pikku juttuja olis pitäny saaha hoijjettua (jäämistöä niiltä ajoilta ko vielä sentäs joskus vastasin myöntävästi), mutta eniten ottaa päähän, että en ole voinu käyä mummon tykönä. Vähän tympäsi myös, että laatuaika perheen kans jäi ajaksi perheen kans. Ilman laatu-etuliitettä. Mutta hyvänen aika, ainaki olhaan oltu yhessä, ja läsnäolo kaikissa väreissänsä on ollu aitoa!
Muistuttelen myös itteäni siitä, että ei se laatuaika tarkota (aina) sitä, että järjestethään joku hillitön perheseikkailu. Ihan yhtä laadukasta voi olla (kahen minuutin) piirustushetki keittiönpöyän ääressä. Ja eihän siitä laatuajasta piä paihneita ottaa! Tai ainaki kantsii muistaa, että laatua on monenlaista.
Oikeastaan ärsyttää koko "laatuaika"-sana!
Eilen oli hiihtolomaviikon perjantai, ja minun eka suht terve lomapäivä. Tästä johtuen heti aamusta tuntu, että "nyt lähtee!" Suunnitelthiin touhukasta ohjelmaa päiväksi, yhtenä huippukohtana kiva lounas grillikodassa. No, menemättä yksityiskohtiin, suunitelmat jäi suunnitelmiksi. Tai no, lounas oli grillikodassa, mutta kiva se ei ollu!
Joskus mennee niin, että huono päivä on huono alusta lophuun asti, ja asia korjaantuu ainoastaan sillä, että uusi aamu koittaa. ONNEKSI eilen ei ollu semmonen päivä. Päikkäreitten jälkheen alotethiin päivä uuestaan, ja maailman epäidyllisin aamupäivä vaihtu maailman idyllisimmäksi iltapäiväksi. Hitsi me pistethiin parastamme! Pamhautethiin tulppaanit pöythään, leivothiin sämpylöitä ja tehtiin pizzaa. Päivän päätheeksi käythiin vielä koko perheelä hiihtolomareissussa. Nimittäin tuossa 350 metrin päässä koulun pihassa, missä luistelthiin, hiihethiin ja keinuthiin. Ja toki ennen näitä aktiviteetteja syöthiin kaikki evhäät.
Kotia iltapalale tuli ilonen perhe.
