Tämän joulunajan sekalaiset satunnaisessa järjestyksessä.
- Lapsivakuutukset. Joulunalusviikola tuli ravattua töitten lomassa Terveystalola ja lähiapteekissa useamphaanki kerthaan, joten vakuutukset tuli käythöön. Olen niin kiitollinen tutuista ja turvallisista lääkäreistä, joitten vastaanotola olhaan saatu käyä niin yksityiselä ko julkisellaki puolela tässä pikkulapsiaikana. Kiitos jälleen kerran "meän oman" lastenlääkärin, saima alkaa joululomale turvallisin mielin hyvien neuvojen ja tarpheellisten reseptien saattelemana.
- En ees yrittäny saaha töitä tehtyä joululomaksi. Viime vuosina olen ylheensä pyrkiny saahmaan pöyän puhtaaksi, jotta saan lommailla ihan täysin rinnoin. Tänä vuona mulle sopi paremmin se, että suosiolla jätin hommia joululomaksi niin, että saan ne rauhassa tehä sillon ko ittele soppii. Jos oisin yrittäny runnoa kaiken joulunalusviikola, oisin ollu ihmisraunio loman alkaessa, ja perhe-elämä ois todennäkösesti ottanu liian kovia osumia.
- Marianne-jäädyke. Tehin tämän jouluaattoaterian jälkkäriksi. Oli ihan saihraan hyvvää! Viehraat otti sivistynheet palaset, ja mie törkeän ison, ja vetelin lopulta yksin koko loppujäädykheen joulupäivänä. Aijjettä! Kiitos tästä ideasta ja ohjeesta työkaverilleni Vesale ja hänen perheele. Jatkoon! Sekä työkaveri että jäädyke!
- Äitin ja anopin tuomat jouluruoat. Ihan parasta, että niistäkhään ei tarvinu stressata, vaan kaikki toi jotaki. Toethiin kyllä, että silti ruokaa oli liikaa, ja jotenki tuntuu, että niihin jouluruokhiin kyllästyy joka vuosi vain aikasemmin ja aikasemmin. Mulla teki mieli tilata pitsaa jo heti joulupäivänä! Maltoin kuitenki mieleni, ja söin kiltisti juhlaruokien jämiä.
- Lanttu-, porkkana-, bataatti- ja perunalaatikoista tehdyt sämpylät. Tuli ihan uskomattoman hyviä! Äiti teki niitä jo viime jouluna, ja tänä jouluna myös mie päädyin kippaahmaan jämälaatikot sämpylätakinoihin jo joulupäivänä. Voin suositella!
- Lahjoja maltilla. Vuosien varrela olen stressannu NIIN paljon lahojen ostamisesta! AINA tuli kiire, ja viimisiä paniikkilahjoja ostelin vielä aattoaamuna just ennen ko kaupat meni kiini. Aivan järjetöntä! Minun on jotenki tosi hankala keksiä ihmisille hyviä lahjoja, ja pikkuhiljaa niitten ostelu on vähentyny. Kivahan lahjoja on antaa, jos keksii hyviä, mutta se oli jotenki niin iso stressin aihe, että olen pyrkiny siitä pois hiljahleen. Ainaki niin, että jos en keksi mithään just jouluksi, niin sitte en keksi. Nykysten me ei siis ees osteta Tonin kans toisilemme joululahjoja. Tai siis kyllä voihaan ostaa - millon vain vuojen aikana - jos vastaan tullee jotaki osuvaa, mutta semmosta pakko-ostamista jouluaatoksi ei ennää ole. Ihanaa! Monesti olhaan sovittu yhessä joku yhteinen joululahja. Millon se on ollu Iron Maidenin keikka ja millon uuet väliovet meän kothiin.
- Baby Born - nuket. Tytöt toivoivat ja saivat lahjaksi nämä nuket, ja voi hyvänen aika niitä on hoijjettu! Toki nukeilla ovat ennenki leikkihneet, mutta näitten hoitaminen meni aivan omale tasolensa. Ja voi mikä riemu ko ne pissailee ja itkee ko niitä juottaa. Mulla tosin meni hermot, ko ne vauvat ruikkivat pitkin parketteja, ja pilasivat ryökähleet minun seesteisen joulupäivän aamukahvihetken, joten takavarikoin niitten tuttipullot. No, pienen vauvanhoitokoulutuksen jälkheen pullot luovutethiin takasi omistajillensa, ja seesteinen joulunvietto sai jatkua.
- Puoliso. Mulla on kyllä niin paras mies, joka on sattumoisin myös ihan paras isä meän lapsile. Se jaksaa mm. aina touhuta tyttöjen kans vaikka mitä kivoja joulujuttuja. Toki mieki jotaki koitan räpeltää, mutta Toni aina keksii tytöile kaikkea erityisen jännää ja kivvaa. Hän mm. kehitti toissa jouluna tarinan Kotatontusta, joka asustellee meän grillikodassa, ja se aina joulun alla ilmestyy sillon tällön Nisse-polkan (heviversio) säestämänä, ja tuo tytöile pikku ylläreitä. Niin tänäki jouluna. Erityisen kiitollinen olen siitä, että Toni tykkää askarrella tyttöjen kans. Ne istus kolmestaan vaikka koko päivän ja askartelis vain. Mie taas olen niin allerginen niile hommile, että väistyn suosiolla takavasemmalle ko esile otethaan liimaa, paperirullahylsyjä ja piippurasseja. Tänä jouluna tämä kolmikko askarteli meile metsän eläimiä joulukuusen alle. Aivan huippua!
- Mummon essu. Olen touhunnu koko joulun Mummon essu päälä. Se on tuntunu tärkeältä. Ja haikealta. Ensimmäinen joulu ilman Serkkumummoa. Öisin mulla on ollu jalassa Oramummon kutomat tossut. Neljäs joulu ilman Oramummoa. Ensimmäinen joulu, että mulla ei ole yhtään isovanhempaa, kenen luona vierailla. Mielessä on pyöriny lapsuuen joulut. Nuoruuen joulut. Aikusuuen joulut.
Tämä joulu on tässä. Tässä on hyvä. Nämä joulut on minun lasten lapsuuen jouluja.
