Pienistä puroista

Hyvät ja huonot asiat elämässä voivat syntyä pienistä puroista. Pikkuhiljaa. Pala kerrahlaan. Pikku silppuna sielä täälä. Se voi olla vaikeaa esim. minunlaisile, jotka haluais lähtökohtasesti aina ryssäyttää kaikki asiat kerrala kunthoon. Keskeneräsyyen sietäminen on ollu todellaki opeteltava taito, ja sitä on tullu opeteltua niin tietosesti ko olosuhteitten pakostaki. Nyt - 42-vuotihaana - alan nähä pikkuhiljasuuen hyvät puolet. Pienemmät palat on helpompi niellä. Pieninä kulhauksina liemet miellyttävämpi jua. 

Säästöt ja menot syntyvät pienistä puroista. Kun kaikki on kallistunu vähäsen, on kaikista kallistumisista yhteensä syntyny iso summa. Olen aina ollu huono säästäjä, koska olen ajatellu, että mitä sitä turhaan säästähmään, ko säästöön jäävät summat ovat niin naurettavan pieniä. No, nyt olen saanu iskostettua päähäni, että mikhään summa ei ole liian pieni säästettäväksi. Jostaki bongasin hyvän vinkin, että esim. kerran viikossa tassaillee tililä olevan summan vaikka tasakymphiin, ja siirtää sen tasaussumman säästöön. Tänä aamuna siirsin säästötilile 4,79€. Sielä se on! Miljoonan alku! 

Menojen suhteen haluan jatkaa kuluttamisen vähentämisen kultasella ja joskus kaitasella tielä, ja tehä tarvittavia ostoksia harkiten. Säästöjä syntyy siinäki pienistä asioista. Yritän löytää vielä enemmän asioita käytettyinä, vaikkaki se vaatii aikaa, ennakointia ja huolellisuutta. Semmosta pyhää kolminaisuutta, jota ei vielä ihan tarpheeksi tässä "torimuijjailussa" ole. Mutta kehityn. Potentiaalia ja intoa on.

Pienistä palasista syntyy myös liikunnan harrastaminen. Aikoihnaan maratonreenissä opin siihen, että jos viikon ohjelmassa oli juosta yhteensä 42 km, oli se pakko jakkaa useammale päiväle lyhyemmiksi lenkeiksi, koska ei voinu viikonloppuna juosta kahta 21km lenkkiä, saatikka yhtä 42km lenkkiä. Tämä oppi on jotenki meinanu jäähä unhohlaan, mutta olen taas saamassa siitä mukavasti kiini. Jos päivän aikana ei ole aikaa muule, ko 20 minuutin kävelylle tai juoksule, niin on parempi käyä se, ko jättää kokohnaan käymättä. Minun päässä ongelma on ollu, että olen ajatellu, että alle tunnin liikuntasuoritus on turha suoritus. Mistä ihmeestä tuomonenki ajatus on bongattu? Ei pöljempää! Jos ei koskaan ole aikaa liikkua tuntia kerrahlaan, niin sittehän ei tule liikuttua ollenkhaan.

Kattelin tuossa Suunto-sovelluksen yhteenvetoa vuen 2023 liikkumisistani. Sielä oli sähköpyöräilyä semmoset 1200 km. Tuo pyöräily koostuu lähes kokohnaan minun 3km työmatkasta. Jos oisin kulkenu autola töissä, mulla ois menny 1200 km eestä dieseliä (huom: kaupunkiajhoon), ja oisin pyöräilly 1200km vähemmän. Niin. Siinäpä "pienistä puroista" - ajatusta konkreettisimmihlaan!

Pienistä puroista koostuu myös aika. Se kaikista arvokhain asia elämässä. Tärkein kysymys, jonka siis asetan taas itteleni on, että "mihin haluan aikaani käyttää?" Kun luppautuu tekemähään monia pieniä juttuja, yhessä ne haukkaavat ison siivun ajasta. Jos ja kun itte kenenki on priorisoitava ajankäyttöänsä, on ymmärrettävä, että ne pieniltä tuntuvat jututki vievät aikaa. Yhen sähköpostin lähettäminen voi yhtäkkiä viä yli puoli tuntia, ja se puoli tuntia on iso siivu lyhyestä arki-illasta. 

Aikahan on toki myös rahhaa, ja rahalla voi tiethyyn pisteesseen asti ostaa aikaa vaikkapa lomien tai siivouspalveluitten muodossa. Mutta aina semmoset ei ole mahollisia, jolloin ajan ostamisen tilale on otettava se priorisointi. Joskus se on ihan tosi hankalaa. Varsinki ihmiselle, joka haluais olla joka paikassa ja tehä kaikkea. 

Elämä koostuu pienistä hetkistä. Lapset kasvaa hetkissä. Lasten lapsuus on hetkiä. On väliä, miten niitä pieniä hetkiä käyttää.