Elokuussa tässä hedelmäkulhossa oli hedelmiä. Ylheensä banaania. Joskus laitoin näön vuoksi omenoita ja appelsiinejaki, mutta tykkään säilyttää niitä jääkaapissa, joten siksi kulhossa oli enimmäkseen vain banaania.
Nyt olhaan tässä. Hedelmät on missä sattuu - siis jos niitä ylipäänsä talossa on - ja kulhossa on mitä sattuu roinaa, jota yritän epätoivosesti kerätä yhteen kassaan. Tai oikeastaan niitä kasoja on ympähriinsä. Kolpalaatikot on täynä kolpaa.
Päätin kesäloman lopussa, että teen asioita sen etheen, että oisin hauska ja mukava muulloinki ko lomila ja lauantaisin. Olen kyllä tehnykki, mutta maksimaaliset tulokset antaa vielä oottaa itteänsä. Hieman on ollu pään sisälä (ja ulkopuolelaki) kireää viime viikkoina, ja monesti tuntuu, että aina silloin ko itte olisin valmis olehmaan "hauska ja mukava" niin joku muu perheenjäsen on ihan jotaki muuta.
Varsinki aamuista on taas tullu haasteellisia, kun lapset lähtee eri aikoina eri paikkoihin. Toinen herrää ko vieteri ja on samantien valmis, ja toinen taas haluais venyä ja vanua ja sitte jäähä vain leikkihmään kotia. Lähtiessä vaatheet on huonot, sopivaa aamupallaa ei löyvvy ja ulkovaatheet ahistaa. Viimeksi eilen aamula kuulin itteni uhkailevan 5-vuotiasta lelujen takavarikoinnila jos ei ala vaatheet sämähtää pääle, johon lapsi huusi vastaukseksi, että on niin kamalaa, ko jatkuvasti tullee asioita joitten takia täytyy itkeä ja kiukutella, ja että me vanhemmat olhaan ihan liian vaikeita. Koulutettuna pedagogina ja kypsänä aikusena totesin (huusin) hänen olevan kiittämätön ja muistutin käytöksen ja joululahjojen määrän välisestä suorasta yhteyestä.
Kyllä, tiedän, että myös minun käytös on ihan luonnollista, ja tokihan antheeksi aina pyyehlään. Mutta taas olen todennu sen, että pinna on paljon pidempi, jos elämässä on vähemmän "ylimääräsiä" asioita. Tietenkhään aina ei voi valita mitä huolia ja hommia elämässä etheen tullee, mutta jos pystyy itte vähän karsihmaan taakan määrää, niin se kannattaa tehä.
Nyt, kun töissä alkaa taas ens viikola uus jakso, koin sopivaksi ajankohaksi tarkistaa oma tilanne. Hedelmäkulho ei näytä hyvältä. Tai no, elämältähän se näyttää. Mutta mie haluan, että tuossa kulhossa on hedelmiä. Haluan, että mulla on aikaa laittaa nuo muut roinat ees kerran viikossa omile paikoihleen. Haluan, että mulla on aikaa ottaa tuosta kulhosta hedelmiä, ja pilkkoa niitä ilosena koko perheele iltapalapöythään, jonka ääressä me mukavina ja hauskoina käymä läpi päivän tapahtumia.
Nooh, eihän tässä nyt mithään haihattelijoita olla. Tiedostan, että arjessa pilkotut hedelmät voivat olla monesti ihan liikaa vaadittu. Mutta jos ei itte yritä tehä elämästä sen näköstä ko itte haluaa niin siinä saattaa jäähä hedelmät syömättä!
Ja siis ravitsemussuositusten mukhaanhan meän täytyy syä "vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja monipuolisesti, 500–800 g päivässä tai enemmän". Eli ei muutako kulho täytheen hedelmiä, ja pilkkomishomhiin!
