Vähemmän mutta laadukkaampaa

Kello soi arkiaamuna klo 6.00. Pari torkutusta ja sitte kiihreelä ylös. Puuro kattihlaan, kahvi Moccamastehriin tulehmaan ja suihkuun. Kiire kiire kiire! Puolen litran kahvimotti kulkee mukana ympäri taloa vaatheita valittaessa, meikatessa ja hiuksia laitettaessa. Puuron syön seissaalthaan keittiön työtason ääressä. Viimiset kahvihörpyt otan etheisessä takki päälä kenkiä jalkoihin laittaessa.

Vierailu kahvikauppa Mandragorassa sai minut - taas kerran - ajattelehmaan, miten pienilä asioila saisin elämähmään vähän luksusta. Se, että edes joskus valmistasin sen laadukhaan kahvin ihan rauhassa, nauttisin sen ihan rauhassa vois tua pientä kaivattua seesteisyyttä kiihreen keskele. Myös teehetkistä voi tehä erityisen hauduttamalla sen teen ajan kanssa ja nauttimalla sen kaikessa rauhassa. Normaalisti ainaki meilä arki-iltoina ne teehetket on semmosia, että vähän väriksi liotethaan Twiningsin Earl Grey-pussia kupissa, ja hörpithään se samala ko touhuthaan kaikkea muuta. 

Ajatuksista tekoihin saman tien! Perjantai-iltana haudutin oikein ajan kanssa mansikka-shampanjateetä kauhniissa teekannussa, asettelin herkkutryffelit nätisti esile ja sytytin kynttilät. Näin pienelä panostuksela saathiin siitä hetkestä ihan erityinen ja kiihreetön! Tuli maisteltua niitä tryffeleitäki ihan eri tavala ko esim. jos siinä ois ollu kokohnainen suklaalevy paketissa pöyälä, josta ois tullu ahmittua sen kummemmin nautiskelematta. Tai no, myönnän kyllä, että kokohnaisen suklaalevyn ahmimisellekki on aikansa ja paikkansa...

No joo.. Myönnettävä se ehkä on, että kaikkien luontheele ei ole ominaista nautiskella herkuista sillai Mindfulness-tyyhliin, mutta ei siitä kyllä haittaakhaan ole, jos sitä aina joskus testaa! Jotenki tuntuu, että ois hyvä saaha elähmään enemmän sitä ajatusta, että "ei se määrä vaan se laatu". Jätän nyt itteleniki tuone pääkophaan hautuhmaan sen ajatuksen, että voin nautiskella määrällisesti vähemmän, mutta laadukhaampia herkkuja.

Marttailumaraton

Tuntuu aivanko ois isommanki urakan saanu päätökseen, ko meän perheessä on POIKKEUKSELLISESTI kokattu viimisen 11 päivän aikana peräti 9 päivänä lämmin ruoka. Huh huh! (Yhtenä päivänä syöthiin ravintolassa, ja viehraan lähtöpäivänä tarvithiin vain aamupala, joten siitä nämä kaksi "lepopäivää".) Nyt mie ymmärrän mistä äiti-ihmiset puhhuu ko ne sannoo, että "tämä elämä on yhtä kokkaamista". Eikä meän ruokittavana ollu ees nirsoilevat lapset, vaan avoimin mielin ja positiivisesti kaikheen suhtautuva saksalainen opettajaihminen. Ja silti mie olen ihan uupunu tästä urakasta! Varsinainen marttailumaraton, josta en ois kyllä selviny ilman reipasta aviomiestä.

Niin, ja kunpa riittäis pelkkä kokkaaminen! Mutta ei: täytyy ensin suunnitella, kirjottaa kauppalappu, käyä kaupassa, kokata, ja sitte vielä siivota jäljetki! Ja ko sen saat tehtyä, niin häätyy alkaa jo suunnitella seuraavaa ruokaa. Kyllä siinä ihminen vässyy!

Mitä me sitte kokkailthiin? No tässäpä reilun viikon ruokalista pommivarmoja ja helppoja ruokia perheesseen ko perheesseen.

1) pizzaa (pohjana pizzatortillalevyt)
2) kanakeittoa (jossa mm. Koskenlaskijaa)
3) makaronilaatikkoa
4) paistettua makaronilaatikkoa ja vihersalaattia (pientä sutkausta...)
5) lohta ja uunijuureksia
6) lihapullia ja veneperunoita
7) poronkäristystä ja perunamuusia
8) kana- ja jauhelihatortilloja
9) jauhelihapihvejä ja keitettyjä perunoita ja porkkanoita (ystäväperheele jotka tuli laskiaissunnuntaikylästelheen)

Ja tämä oli kyllä aika maksimi meän perheen pommivarmoista ruoista. Vielä siitä puuttu muutamat keitot, jotka voitaneen laskea varmoiksi. Eli jos tässä on joskus enemmänki perhettä, niin ruokavalikoimaa olis syytä laajentaa. Projekti jatkukoot!

Tämän sunnuntain kokkailuihin kuulu myös laskiaispullat, joita en kylläkhään taaskaan häpeällisesti leiponu itte, vaan poimin esipaistetut pullat kaupan pakastealthaasta. Kyllä ne asiansa ajo, vaikkaki kaardemummaa oli tällä kertaa käytetty vähän turhan säästelihäästi.... Mutta onneksi kerman, hillon ja mantelimassan sai annostella itte!

Muutoksia perhe-elämässä

(Käsi ylös, kuinka moni luuli että kerron vauvauutisia? Hahaa! Ähäkutti!)

Huomenna meille tullee asuhmaan saksalainen opettaja kymmeneksi päiväksi, ja sehän on ihan mahtavaa!! Ootettavissa on mm. Milka-suklaata tuliaisiksi. Mmmmm....

Tuli tässä miehleen muutamia arjen asioita, joita täytyy ottaa huomihoon kun hän on täälä meilä. Ja kah! Nämä asiathan näyttää olevan melkolaila samoja, joita olen toivonu pysyviksi osiksi meän elämää jo pitkään! Ja nyt sitä on pakko harjotella 10 päivän ajan. Jes! Tässähän on jopa ainekset vaikka reality-sarhjaan!

- Joka päivä on tehtävä lämmin ruoka. Ja mieluiten joka päivä jotaki eriä. Ei siis makaronia ja jauhelihaa jatkuvasti
- Lämmin ruoka on joka päivä katettava nätisti, eikä syä seisten tiskialthaan äärelä.
- Myös aamupala on katettava nätisti ja nautittava se pöyän ääressä, eikä syä sitä puuroa takki päälä etheisessä samala jalkoja kenkhiin tunkien.
- Ruoat täytyy suunnitella, eikä niitä voi käyä työpäivän jälkheen ostamassa lähikaupasta hullussa nälässä.
- Työt täytyy pyrkiä tekehmään työpaikala, sillä nyt en voi vallata koko keittiönpöytää omile töileni, eikä mieheni voi vallata koko olohuonetta omile töillensä.
- Urheilehmaan lähethään reiphaasti ilman kiukutteluja ja raivareita kampheita pääle pukiessa. Hymy huulila tempastaan tarvittava varustus niskaan, ja menoksi!
- Pyykit täytyy viä suohraan pyykikorhiin, eikä jättää niitä sängyile tai sohvile oottehleen. Puolipitoset vaatheet kaaphiin.
- Tiskivuoria ei kerätä, ja mm. puurokattilat tiskathaan saman tien alta pois.
- Imuria ei säilytetä etheisen lattialla, vaan se korjathaan kaaphiin. Ennen viehraan saapumista.
- Jos ostan jäätelöä, minun täytyy muistaa, että viehraitten kans kuuluu jakkaa se paketti, eikä syä yksin.

Siinäpä ne päällimmäiset. Jännän äärelä olhaan, mutta eiköhän me selvitä!