Vähemmän mutta laadukkaampaa

Kello soi arkiaamuna klo 6.00. Pari torkutusta ja sitte kiihreelä ylös. Puuro kattihlaan, kahvi Moccamastehriin tulehmaan ja suihkuun. Kiire kiire kiire! Puolen litran kahvimotti kulkee mukana ympäri taloa vaatheita valittaessa, meikatessa ja hiuksia laitettaessa. Puuron syön seissaalthaan keittiön työtason ääressä. Viimiset kahvihörpyt otan etheisessä takki päälä kenkiä jalkoihin laittaessa.

Vierailu kahvikauppa Mandragorassa sai minut - taas kerran - ajattelehmaan, miten pienilä asioila saisin elämähmään vähän luksusta. Se, että edes joskus valmistasin sen laadukhaan kahvin ihan rauhassa, nauttisin sen ihan rauhassa vois tua pientä kaivattua seesteisyyttä kiihreen keskele. Myös teehetkistä voi tehä erityisen hauduttamalla sen teen ajan kanssa ja nauttimalla sen kaikessa rauhassa. Normaalisti ainaki meilä arki-iltoina ne teehetket on semmosia, että vähän väriksi liotethaan Twiningsin Earl Grey-pussia kupissa, ja hörpithään se samala ko touhuthaan kaikkea muuta. 

Ajatuksista tekoihin saman tien! Perjantai-iltana haudutin oikein ajan kanssa mansikka-shampanjateetä kauhniissa teekannussa, asettelin herkkutryffelit nätisti esile ja sytytin kynttilät. Näin pienelä panostuksela saathiin siitä hetkestä ihan erityinen ja kiihreetön! Tuli maisteltua niitä tryffeleitäki ihan eri tavala ko esim. jos siinä ois ollu kokohnainen suklaalevy paketissa pöyälä, josta ois tullu ahmittua sen kummemmin nautiskelematta. Tai no, myönnän kyllä, että kokohnaisen suklaalevyn ahmimisellekki on aikansa ja paikkansa...

No joo.. Myönnettävä se ehkä on, että kaikkien luontheele ei ole ominaista nautiskella herkuista sillai Mindfulness-tyyhliin, mutta ei siitä kyllä haittaakhaan ole, jos sitä aina joskus testaa! Jotenki tuntuu, että ois hyvä saaha elähmään enemmän sitä ajatusta, että "ei se määrä vaan se laatu". Jätän nyt itteleniki tuone pääkophaan hautuhmaan sen ajatuksen, että voin nautiskella määrällisesti vähemmän, mutta laadukhaampia herkkuja.