Aliarvostettu touhuaminen

Lapsena mie ja minun sisko lähethiin useasti naapurin poikien kans lähimethään retkele, ja otethiin matkaan ihan vain näkkäriä ja kaakaota, ja syöthiin evhäät jossaki sielä mäntyjen juuressa. Silloin siis jo huomathiin, että raithiissa ulkoilmassa kaikki maistuu aina paremmalta. Mistä se seki johtuu? No luultavasti siitä, että ennen sitä syömishetkeä on tullu touhuttua jotaki. Ihminen on nähny ainaki vähän vaivaa tehdessään ne evhäät ja siirtäessään sen ruhonsa sinne evhäittensyöntipaikale, josta sitte ikään kuin palkinnoksi saa jotaki syödäkseen. (Vaikkakhaan ei nämä meän näkkärinsyöntireissut montaa sattaa metriä kotipihasta ollu...)

Tämä samanlainen ilmiö tuli eilen miehleen ko pääsin eka kertaa sitten vuojen 2008 vierailehmaan Sodankylän sotilaskodissa, jossa tuli silloin 2007-2008 vietettyä aikaa, kylläki kurrkusalaateissa. Heti ko astuin sisäle, muistin sen tuntheen, joka valtasi joka kerta ko pitkän päivän jälkheen pääsi käyhmään sotkussa. Se tunne, että "mie olen ansainnu nyt tämän, nämä pullakahvit, ja muita herkkuja". (Ja alokasaikana se sotkukäynti todella ansaithiin, koska sinne pääsi vasta ko oli tunnistanu oikein riittävän määrän sotilasarvoja.) Kyllä ei missään ole koskaan maistunu pulla ja kahvi niin hyvältä ko useasti sotkussa maistu! Ja mistä se johtu? No siitä, että sitä oli touhunnu ko hullu koko päivän, useasti sen 12 tuntia. Johan semmosen päivän pääle korvapuusti maistuu! (Tai vaihtoehtosesti esim. Dallas-pulla. Mie en niihin munkkeihin ole koskaan niin hulluna ollu.)

Vaikka mie suuresti nautin herkuista myös silloin, kun en olis niin ansainnukhaan niitä, olen mie silti hyvin vahvasti sitä mieltä, että herkuttelu on paljon kivempaa jos on ennen sitä käyny vaikkapa urheilemassa, tai ylipäänsä touhunnu jotaki. Ollu reipas. Hankkinu punaset posket. Saanu kropan sopivasti väsyhneeksi. Huomionarvosta tässä on myös se, että tietokonheen äärelä istumisesta ei tule samanlaista oloa. Ei vaikka mie tekisin 12 tuntia töitä sillä konheela. Se ei ole sama asia ko touhuaminen. Tietokonepäivän jälkheen mulla kyllä on semmonen olo, että olen ansainnu vaikka mitä, mutta ei se palkintopulla (tai siis palkintopullat) silti yhtä herkulliselta maistu ko ulkoilupäivän jälkheen. 

Mitä tästä opimme? Maksimaalisen herkuttelunautinnon takaa siis enemmän tai vähemmän määrätietonen touhuaminen ennen varsinaista herkkuhetkeä.