Kevätteesit 2015

Nyt on iskeny (taas) oikein kunnon kevätvilli pääle, ja menoa on sekä henkisesti että fyysisesti. Hiihtoloma oli ja meni, ja kaikessa kiihreellisyyessään se selkeästi herätti minussa paljon ajatuksia. Tiedostamattani kävin läpi kevhään tavotheita, ja siinä mutustaessani ihania Fazerin minttusuklaakeksejä muotoilin päässäni tämän tulevan vuosineljänneksen teesit, joita aloin toteuttaa tai joita kohti aloin tietosesti pyrkiä heti hiihtolomaviikon sunnuntaina.

1) Sokeri on huumetta! Eli nyt alko (taas) sokerista vierottuminen herkkulakon merkeissä. (Allekirjotettu herkkulakkosopimus tullee nähtäville pian.) Eikä ole ollu ees vaikeaa, koska motivaatio on erittäin kohahlaan! (Tätä motivaatiota vauhitti omalta osalthaan tämän päivänen varsin traumaattinen juhlamekkojen testailuhetki ylihuomisen esiintymistä varten...)
2) Terwamaraton kutsuu! Tällä hetkelä tarkotus on juosta 23.5. Oulussa kokonainen maraton. En ota asiasta hullua stressiä, mutta oispa kiva jos treenit menis hyvin ja oispa kiva jos parantasin aikaani.
3) Ruoanlaitto on superhauskaa! Kotona koetethaan laittaa ruokaa vielä entistäki enemmän, ja tehä evhäitä töihin, ettei sorruta höttövälipaloihin.
4) Uni on kaiken perusta! Kyllä se on nyt myönnettävä, että on tultu sen ikäsiksi, että kymppiuutisten on oltava viiminen mitä valhveila katothaan arkena. Sitte on oltava unien vuoro, tai muuten aamut on liian vaikeita. (Tässä on haastetta...)
5) Aviopuolisoa kannattaa tavata! Tässä on kyllä tsempattukki, mutta vielä on vara parantaa. Eli enemmän yhteistä aikaa muutenki ko nukkuessa, kiitos!
6) Pirtelöt on pop! Loppukevhään meilä laulaa tehosekotin ahkerasti. Aijjon nimittäin loihtia (lähes) joka (toinen) päivä erilaisia marja-hedelmä-vihannes-pirtelöitä, joita pakkosyötän myös miehelleni.
7) Silmänympärysvoide kuuuluu aikusen naisen arkeen! Tuula-täti tämän kans on jankuttanu jo monta vuotta, ja nyt se pääsi tähän julistukseen. Täytyypä muistaa käyttää...
8) Aamu alkaa vedellä! Olen testannu tätä jo reilun kuukauen, ja täytyy kyllä sanoa, että muutama lasi vettä ennen aamukahvia on loistohomma. Kerrassaan.
9) Maalaisjärki rocks! Ja viittaan tässä nyt erityisesti herkkulakhoon. Että siis jos tilanne vaatii, niin herkkuja voi kyllä syä. (Tästä tarkemmin siinä sopimuksessa.)

On taas tavottelemista. Muutama muuki juttu ois vielä mielessä, mutta luulen että tullee epätoivo jos liikaa yrittää uutta puskea elähmään. Mutta nyt siis jatkuu entistäki armottomampi treeni, ja kirkhaana mielessä siintää Terwamaraton, johon on 10,5 viikkoa. Ei tekosyitä! Säällä kuin säällä, vaikka lumessa rämpien, tossua toisen etheen. Kevhään 2015 teesit mielessä!

Aliarvostettu touhuaminen

Lapsena mie ja minun sisko lähethiin useasti naapurin poikien kans lähimethään retkele, ja otethiin matkaan ihan vain näkkäriä ja kaakaota, ja syöthiin evhäät jossaki sielä mäntyjen juuressa. Silloin siis jo huomathiin, että raithiissa ulkoilmassa kaikki maistuu aina paremmalta. Mistä se seki johtuu? No luultavasti siitä, että ennen sitä syömishetkeä on tullu touhuttua jotaki. Ihminen on nähny ainaki vähän vaivaa tehdessään ne evhäät ja siirtäessään sen ruhonsa sinne evhäittensyöntipaikale, josta sitte ikään kuin palkinnoksi saa jotaki syödäkseen. (Vaikkakhaan ei nämä meän näkkärinsyöntireissut montaa sattaa metriä kotipihasta ollu...)

Tämä samanlainen ilmiö tuli eilen miehleen ko pääsin eka kertaa sitten vuojen 2008 vierailehmaan Sodankylän sotilaskodissa, jossa tuli silloin 2007-2008 vietettyä aikaa, kylläki kurrkusalaateissa. Heti ko astuin sisäle, muistin sen tuntheen, joka valtasi joka kerta ko pitkän päivän jälkheen pääsi käyhmään sotkussa. Se tunne, että "mie olen ansainnu nyt tämän, nämä pullakahvit, ja muita herkkuja". (Ja alokasaikana se sotkukäynti todella ansaithiin, koska sinne pääsi vasta ko oli tunnistanu oikein riittävän määrän sotilasarvoja.) Kyllä ei missään ole koskaan maistunu pulla ja kahvi niin hyvältä ko useasti sotkussa maistu! Ja mistä se johtu? No siitä, että sitä oli touhunnu ko hullu koko päivän, useasti sen 12 tuntia. Johan semmosen päivän pääle korvapuusti maistuu! (Tai vaihtoehtosesti esim. Dallas-pulla. Mie en niihin munkkeihin ole koskaan niin hulluna ollu.)

Vaikka mie suuresti nautin herkuista myös silloin, kun en olis niin ansainnukhaan niitä, olen mie silti hyvin vahvasti sitä mieltä, että herkuttelu on paljon kivempaa jos on ennen sitä käyny vaikkapa urheilemassa, tai ylipäänsä touhunnu jotaki. Ollu reipas. Hankkinu punaset posket. Saanu kropan sopivasti väsyhneeksi. Huomionarvosta tässä on myös se, että tietokonheen äärelä istumisesta ei tule samanlaista oloa. Ei vaikka mie tekisin 12 tuntia töitä sillä konheela. Se ei ole sama asia ko touhuaminen. Tietokonepäivän jälkheen mulla kyllä on semmonen olo, että olen ansainnu vaikka mitä, mutta ei se palkintopulla (tai siis palkintopullat) silti yhtä herkulliselta maistu ko ulkoilupäivän jälkheen. 

Mitä tästä opimme? Maksimaalisen herkuttelunautinnon takaa siis enemmän tai vähemmän määrätietonen touhuaminen ennen varsinaista herkkuhetkeä.