Kevhään makosia ja meneviä merkkejä

Nyt on taas uutuuksien aika! Niin jäätelöissä ko lenkkareissaki. Aina kevhäisin tullee jotenki ihan liikaa kaikkea uutta. Lenkkareissa se nyt ei sillai niin kauheasti haittaa, ko sitä ostaa ylheensä vain ne yhet, ja klaappii sitte niilä taas pitkät pätkät. Mutta jäätelöissä se maistelu käypii kyllä ihan työstä jos sen niinkö tosissaan ottaa. Ja miehän otan.

Alotin tämän kevhään uutuusjätskien maistelun Pirkka-tuotesarjan Puffet-kopiosta. Se ei vissiin niinkhään uutuus ole, mutta mie en ollu koskaan maistanu. Daniela on hän nimelthään.

Otin tietekki mintun makusen, ko se minttu-Puffet on se pyhimmistä pyhin jäätelöyksilö. Ja kuten arvata saattaa, ei tämä kopio vetäny vertoja alkuperäselle. Ei milhään! Aivan se oli kyllä maukasta, mutta jos ja kun sitä vertaa Puffethiin, niin kakkokseksi jääpii heittämällä. Minttujäätelö tuossa Danielassa ei ole yhtä pehmeän makusta ko Puffetissa. Jotenki se mintun maku on aavistuksen liian terävä. Keksit Danielassa oli oikein pehmeitä, mutta maultansa jotenki liian tujua settiä Puffethiin verrattuna. Aivanko ne keksi ja jätski ois niinkö kilpaillu tuossa keskenänsä. Toisin ko Puffetissa. Siinä on kaikki kohahlaan.

Tästä voi siis päätellä, että minun "ei herkkuja arkena"-periaate ei ole pitäny tänhään. Eikä muutes eilenkhään. No. Eipä hättää. Kävin kompensoimassa tilannetta urheiluliikheessä, ja ostin ittele uuet juoksukengät. Kyllä oli jo aikaki! Hetken harkittin uuenlaisen mallin testaamista, mutta päädyin sitte kuitenki jo hyviksi havaittuihin Asicsin Gel Nimbuksiin. Nämä on nyt minun viiennet Nimbukset, joten luotan näihin ko kallihoon! Miehän en tykkää tuosta väristä taaskaan pätkän vertaa, mutta oli tuo parempi ko ihan uusimman Nimbus-mallin väri. Ja samapa tuo! Hyvä vaimennus ja tuntuma on tärkeimpiä asioita. Häätyy juosta paljon rapakoista, niin vailtuu vähän tuo väri tuosta...

Kuus viisasta viikkoa

Neljä viikkoa sitte heräsin siihen todellisuutheen, että olen todellaki ilmottautunu jo viime kesänä tämän vuen Terwamaratonile Ouhluun. Se on siintäny sielä hamassa tulevaisuudessa, mutta aloin kuitenki selata kalenteria... Ja voi hyvänen aika!! Sillon neljä viikkoa sitte Terwamaratonhiin oli tasan 10 viikkoa! JAIKS!

No, eihän siinä sinänsä hättää ollu, koska urheillu olen kyllä suht säännöllisesti, mutta jääkaapin ovessa ei ole ollu mithään treeniohjelmaa, toisin kuin aina aikasemmin ennen maratonia. Päätin siis alottaa tärkeimmästä, eli sopivan treeniohjelman ettimisestä. Ja siihenhän se yks sunnuntai-ilta melkein meniki, ko surffasin kaikki maailman maratonsivustot läpi. Mies nauro, että tuon ajan ko ois käyttäny juoksemisseen, niin ois tullu kunnon pitkä lenkki tehtyä. Mutta siinä naurakhoot! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! (Paitsi ehkä just maratontreenissä...)

Sopiva ohjelma löytyki sitte kuitenki yllättäen ihan omasta kirjahyllystä Kirsi Valastin opuksesta "Naisen juoksukirja". No niin. Ei muutako tuumasta toihmeen! Nyt ei ole aikaa hukattavaksi!

Mutta koska elämässä ei aina kaikki mene ihan just niinkö suunnittellee, tuli tähänki maratontreehniin ihan pari muuttujaa, joista viimisimpänä elämäni ensimmäinen mahatauti, joka kesti yhteensä kokonaisen viikon. Siis come on!! 

Tänä sunnuntaipäivänä siihen Terwamaratonhiin on kuus viikkoa, ja mulla olo alkaa olla suhteellisen normaali tauin jäljiltä. Nyt on tärkeää, että mietin jokasen liikkuni viissaasti. Näitten viimisten kuuen viikon aikana ei kestä joutua paniikhiin. On osattava juosta oikea määrä. Ei liikaa, mutta ei liian vähän. Kiloja lähti mahatauissa pari, ja ne on hyvä pittää poissa. Ravinto on siis myös erityisen tärkeässä roolissa. Herkut rajotan siis viikonloppureissuihin. Kotona ei mässäillä!

Mutta koska eilinen oli yli viikhoon ensimmäinen normaali päivä - noin niinkö olotilan suhteen - halusin juhlistaa sitä iloani jotenki. Halutti jostaki syystä ihan hulluna päärynäjäätelöä (tä?), ja sitä piti tietenki hankkia. Tänhään löysin myös kaapista viime syksynä Saksan reissulta ostamani suklaalevitheen (jossa on vähän niinkö jotaki cornflakeseja seassa, tai jotaki rouskuvaa kummiski), jota päätin ihan vähän sillai hillitysti maistella. Eihän nyt sunnuntaina muutenkhaan vaikuta mithään alottaa. Viissaat viikot alkaa vasta huomena!