No, eihän siinä sinänsä hättää ollu, koska urheillu olen kyllä suht säännöllisesti, mutta jääkaapin ovessa ei ole ollu mithään treeniohjelmaa, toisin kuin aina aikasemmin ennen maratonia. Päätin siis alottaa tärkeimmästä, eli sopivan treeniohjelman ettimisestä. Ja siihenhän se yks sunnuntai-ilta melkein meniki, ko surffasin kaikki maailman maratonsivustot läpi. Mies nauro, että tuon ajan ko ois käyttäny juoksemisseen, niin ois tullu kunnon pitkä lenkki tehtyä. Mutta siinä naurakhoot! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! (Paitsi ehkä just maratontreenissä...)
Sopiva ohjelma löytyki sitte kuitenki yllättäen ihan omasta kirjahyllystä Kirsi Valastin opuksesta "Naisen juoksukirja". No niin. Ei muutako tuumasta toihmeen! Nyt ei ole aikaa hukattavaksi!
Mutta koska elämässä ei aina kaikki mene ihan just niinkö suunnittellee, tuli tähänki maratontreehniin ihan pari muuttujaa, joista viimisimpänä elämäni ensimmäinen mahatauti, joka kesti yhteensä kokonaisen viikon. Siis come on!!
Tänä sunnuntaipäivänä siihen Terwamaratonhiin on kuus viikkoa, ja mulla olo alkaa olla suhteellisen normaali tauin jäljiltä. Nyt on tärkeää, että mietin jokasen liikkuni viissaasti. Näitten viimisten kuuen viikon aikana ei kestä joutua paniikhiin. On osattava juosta oikea määrä. Ei liikaa, mutta ei liian vähän. Kiloja lähti mahatauissa pari, ja ne on hyvä pittää poissa. Ravinto on siis myös erityisen tärkeässä roolissa. Herkut rajotan siis viikonloppureissuihin. Kotona ei mässäillä!
Mutta koska eilinen oli yli viikhoon ensimmäinen normaali päivä - noin niinkö olotilan suhteen - halusin juhlistaa sitä iloani jotenki. Halutti jostaki syystä ihan hulluna päärynäjäätelöä (tä?), ja sitä piti tietenki hankkia. Tänhään löysin myös kaapista viime syksynä Saksan reissulta ostamani suklaalevitheen (jossa on vähän niinkö jotaki cornflakeseja seassa, tai jotaki rouskuvaa kummiski), jota päätin ihan vähän sillai hillitysti maistella. Eihän nyt sunnuntaina muutenkhaan vaikuta mithään alottaa. Viissaat viikot alkaa vasta huomena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti