Kalorivajetta luvassa

Lauantaina olen taas menossa Ouhluun syöhmään maksun eestä banaania, rusinoita ja suolakurkkuja. Niitä on sillä reilun 40 kilsan matkala tarjola 3-4 kilsan välein niile, jotka juoksee tankkauspisteitten ohi lappu rinnassa. Joittenki mielestä ihan hullua hommaa. Voishan sitä istua kotisohvalaki ja syä yllämainittuja elintarvikheita. Tai vaihtoehtosesti joitaki muita elintarvikheita. Ja ihan ilmaseksi. Ja ilman numerolappua.

Nii-in. Siltä minustaki tuntuu just nyt. Mitä mie olen taas menossa tekehmään?

No, jos ei siinä maratonissa muuta positiivista ole, niin ainaki tämä hiilaritankkausviikko, josta nautin aina ihan erityisesti! Tämä on koko pitkän ja rankan treenaamisen paras vaihe. Siis kertakaikkihaan mahtavaa! Joo joo, kuten olen todennu ennenki, tiän ettei tarttis koko viikkoa tankata, mutta mie tankkaan silti! Varmuuen vuoksi. Ettei ainaskaan siitä jää kiini. Sehän on kuitekki sitä minun vahvinta ossaamisaluetta. Nolokihan se ois!

Nyt olhaan tiistaissa, ja aika pullea olo on jo tässä vaiheessa. Alotin kyllä jo ehkä vahingossa vähän viime viikola sen tankkauksen... Ja aika jäätelöpainotteista on ollu, täytyy myöntää...

Eli tankkaus on menny (ainaki tähän saakka) vähän kuten koko tämän kertanen maratontreeniki: sinne päin.

Mutta minkäs tehet! Elämä ei aina mene minun maratontreenien ehdoila. Kaikkea muutaki tapahtuu, ja hyvä niin. Nyt mie lähen lauantain Terwamaratonile rennoin mielin, sillä mithään ajanparannushaavetta mulla ei todellakhaan ole. Aijon lähteä vain pitkäle lenkile, ja otan siitä juoksutapahtumasta kaiken irti. Kattelen tuttuja Oulun maisemia (molemmilla kierroksilla), ja suunnittelen mitä kaikkea mie niilä poltetuila kalorioila tehen lauantai-iltana ja sunnuntaina. Ja koko seuraavalla viikola.

Ainaki tämä Marianne-jätski on ihan hyvä vaihtoehto kalorivajheen korjaamisseen. Vaikkaki se on ihan säälittävän pieni. Ja siis aika kallis (1,5€) kokhoonsa nähen... Että siihen ko lissäis semmoset 3,5 € niin sais jo paketin Ainon vanilja-valkosuklaajätskiä (jota on myös menny jonku verran tässä rytäkässä...)

Minun äiti

Äiti ei ole perintheiselä tavala herkkusuu. Se ei tykkää mistään äkkimakeasta, eikä voi esim. syä Ben&Jerry's -jätskejä lusikallista enempää kerrala. Se ei voi käsittää, miten mie saatan sitä makeaa syä  niin mahottomasti. Äiti saattaa joskus harvoin ottaa palasen suklaata, mutta se jääpii oikeasti aina siihen.

Mutta mustista karkeista äiti tykkää! Niitä se vois syä aika paljon. Aina ko lapsena haethiin R-kioskilta irkkaripusseja siskon kans, niin äiti söi meiltä kaikki mustat. 

Makkarasta äiti tykkää. Varsinki Ruottin Falukorv on sen herkkua. Se saattaa joskus yöläki nousta, ja mennä jääkaapile syöhmään makkaraa.

Äiti herrrää aina ihan hullun aikasten. Melkein aamuyöstä. Se tykkää istua aamula monta tuntia ja jua kahvia ja "tuijjottaa". Aamuhetki on äitile pyhä. 

Äiti ei tykkää jua kahvia isosta motista. Se tykkää pienistä kupeista. Pienistä, kauhniista kupeista.

Kauhniit astiat on äitile tärkeitä. Se on ressukka yrittäny minua ja siskoa opettaa siihen, että aina täytyy pöytä kattaa kauhniisti, ja koskaan ei saa nostaa esim. makkarapakettia suohraan pöyäle, vaan kaikki pittää olla nätisti näteissä astioissa. Maistuu ruokaki paremmalle. 

Äiti laittaa aina ruokaa kerrala kokohnaisele armeijalle. Ei ole vielä niin isoa sakkia tullu yllättäen ruoka-aikhaan kylhään etteikö kaikile ois riittäny ruokaa. Aina on kaikki tutut ja tuntemattomat syötetty meän perheessä. Kesken ei saa koskaan mikhään loppua. Ruokaa tehhään niin, ettei tartte miettiä voipiiko hakea lissää.

Äiti tykkää leipoa. Se leipoo ja laittaa vaikka mitä. Eikä se tykkää, ko raakoja pullia syöhään pelliltä. 

Äiti on uskomaton tehopakkaus. Niin käsittämättömän ahkera. Kun se jotaki päättää, se tapahtuu. Se siirtelee vaikka vuoria. Yksin. Ja nopeasti. Sillä on niin käsittämätön määrä virtaa, että mie en ymmärrä mistä se tullee.

Mutta sitte se nukahtaaki illala aina tuohliin ko yritethään kattoa elokuvvaa. Se sitkeästi istuu siinä niin kauan ko muutki, mutta elokuvasta se ei muista mithään. Se nousee sitte aamula kathoon sen uuesti aamukahvin kans.

Äitin lempielokuva on Sound of Music.

Äitin aphuun voipii aina luottaa. Se tekkee kaikkensa läheistensä etheen. Ja vähän kaukasempienki. Sillä on aina ratkasu kaikheen. 

Äiti pelkää kissoja.

Äiti tykkää ko sisälä on lämmin. Se lämmittää aina takkaa ja leivinuunia niin, että sisälämpötila on yli 25. Mieluiten 28. Tai yli.

Äiti uskoo lujasti, että kaikela on tarkotus. Ja kuten siskoki tänhään kirjotti Facebook-päivityksessänsä, äiti löytää kaikista asioista aina jotaki hyvää. 

Äiti ossaa käynnistää auton kaapeleila. 

Ja käyttää lumilinkoa. 

Sen mitä se ei ossaa, se opettellee.

Äiti kirjotti ylioppihlaaksi vuona 2005. Ja ylioppilaskuvat otethiin Kebnekaisela.

Äitilä on aina jääkaapissa kurkkua. Siis aina. Ja aina se ostaa kaupasta kurkkua. Ihan varmuuen vuoksi. Kurkkua häätyy olla. 

Äiti sannoo lihaliemikuutioita lihamielikuutioiksi.

Äiti tykkää istua kahviloissa ja kattoa ihmisiä. 

Äiti tykkää ihan mahottomasti croissanteista.

Mie soitan edehleen aina äitile, ko olen laittamassa jotaki ruokaa, mitä en ole ennen laittanu. (Tai vaikka laittasin jotaki semmostaki mitä olen joskus laittanu.) Äitile soitan myös ko olen ostamassa jotaki isompaa. Tai pienempää. 

Äitin mielestä vaimon pittää silittää miehen paijjat. 

Äiti ei koskaan sano, että joku asia ois mahotonta. 

Äiti uskoo, että jonaki päivänä se voittaa lotossa.