Nii-in. Siltä minustaki tuntuu just nyt. Mitä mie olen taas menossa tekehmään?
No, jos ei siinä maratonissa muuta positiivista ole, niin ainaki tämä hiilaritankkausviikko, josta nautin aina ihan erityisesti! Tämä on koko pitkän ja rankan treenaamisen paras vaihe. Siis kertakaikkihaan mahtavaa! Joo joo, kuten olen todennu ennenki, tiän ettei tarttis koko viikkoa tankata, mutta mie tankkaan silti! Varmuuen vuoksi. Ettei ainaskaan siitä jää kiini. Sehän on kuitekki sitä minun vahvinta ossaamisaluetta. Nolokihan se ois!
Nyt olhaan tiistaissa, ja aika pullea olo on jo tässä vaiheessa. Alotin kyllä jo ehkä vahingossa vähän viime viikola sen tankkauksen... Ja aika jäätelöpainotteista on ollu, täytyy myöntää...
Eli tankkaus on menny (ainaki tähän saakka) vähän kuten koko tämän kertanen maratontreeniki: sinne päin.
Mutta minkäs tehet! Elämä ei aina mene minun maratontreenien ehdoila. Kaikkea muutaki tapahtuu, ja hyvä niin. Nyt mie lähen lauantain Terwamaratonile rennoin mielin, sillä mithään ajanparannushaavetta mulla ei todellakhaan ole. Aijon lähteä vain pitkäle lenkile, ja otan siitä juoksutapahtumasta kaiken irti. Kattelen tuttuja Oulun maisemia (molemmilla kierroksilla), ja suunnittelen mitä kaikkea mie niilä poltetuila kalorioila tehen lauantai-iltana ja sunnuntaina. Ja koko seuraavalla viikola.
Ainaki tämä Marianne-jätski on ihan hyvä vaihtoehto kalorivajheen korjaamisseen. Vaikkaki se on ihan säälittävän pieni. Ja siis aika kallis (1,5€) kokhoonsa nähen... Että siihen ko lissäis semmoset 3,5 € niin sais jo paketin Ainon vanilja-valkosuklaajätskiä (jota on myös menny jonku verran tässä rytäkässä...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti