Tänhään päätin tehä vähän lukuhommia, joita alottelin jo tuossa kesälomala ko keräsin olohuohneen lattialle kaikki vuojen aikana kertyhneet lukemattomat lehet ja kesken olevat kirjat. Hyi mikä älytön kasa! Kävin sen sitte kriittisesti läpi, ja nakkelin lukematta menehmään semmoset lehet joitten lukematta jättämisestä ei tule kovin huono omatunto. Älytöntä, että tuomosesta asiasta hankkii ittele stressiä! Pikkuhiljaa olen sitä jäljele jäänyttä kassaa saanu luettua pienemmäksi.
Tänhään sain urakoitua loput Suomen Kuvalehet. Ne on siitä työhläitä, että niitä tullee joka viikko lissää. (Haluaisin lopettaa sen tillaamisen, ko siinä on nykysten niin paljon semmosia negatiivisia ja kitiseviä juttuja. Toki hyviä ja vähemmän puolueellisia artikkeleitaki onneksi on. Vielä ois vissiin vuosi maksettua tillausta jäljelä. Huoh.) Olen kyllä ylpeä ittestäni, että tämmösenä pöhnäsenä päivänä jaksoin lukea sekä Turkin että Irakin tilantheesta, Kanadan pääministeristä, että Rion olympialaisista. Jutut supersankarielokuvista ja Paavo Väyrysen Kekkos-näytelmästä jätin välhiin.
Sitte oli tarkotus siirtyä lukehmaan lophuun jo viime kesänä alottamaani kirjaa Terveiset Kutturasta. Se ois vielä vähän kesken, mutta ei minua kuitenkhaan tänhään sitä loppua huvittanu lukea. Liian roisia ja liikaa ryskettä. No entäs kesälä Oxfordista ostettu Little Women? Äh, ihan hyvin alkanu kirja seki, mutta jotenki se tuntu liian ylevältä (?) tähän päihvään. Liian klassikolta.
Juoksija ja Sport oli jotenki ällöttävän pirtsakoita tähän mielentilhaan, joten skippasin neki. Sport on uusin tilaus, johon sorruin kuukausi sitte ko lehtimyyjä tarjosi 19 euron lehtitillauksen kylkiäisinä niin järkyttävän upeaa tilaajalahjaa! (En kyllä just nyt muista mikä se lahja oli...) Juoksija-lehteä olen tilannu monta vuotta, mutta tänhään aloin kyllä rehellisesti miettihmään senki perumista. Ei siinä loppujen lopuksi koskaan niin montaa minua kiinnostavvaa juttua ole.
Niin että oisko se somempi lopettaa nämä sporttilehetki? Luettavaa on niin mahottomasti ilmanki. Pelkästään eri järjestöihin ym. kuuluvana ja S- ja Plussa-korttien omistajana saan ilmaseksi lehtiä monta kappaletta kuukauessa. Olen niitäki alkanu peruhmaan stressin lievittämiseksi. Kotimaa-lehestä oikein soittivat ja varmistivat, että olenko varmasti ymmärtäny, että minun ei itte tartte maksaa sitä lehtitillausta, ja että se on mulle täysin ilmanen ko Rovaniemen seurakunta maksaa sen. Totesin siihen, että ei mulla silti ole yhtään enempää aikaa lukea sitä lehteä vaikka se ois kuinka ilmanen. Vielä ennen tilauksen lopettamisen viimeistelyä mulle soitethiin Rovaniemen seurakunnasta ja varmistelthiin sammaa asiaa. Hyvähän se on että huolethivat!
Suomen Kuvalehen jälkheen sopivana tasapainottajan toimi lopulta Roope-setä, joka on mieheleni tullu vissiin iän kaiken joululahjatillauksena kotiväeltä. Ikävä kyllä autotallin Roope-arkistolaatikhoon on viime vuosina lentäny ihan liian paljon lukemattomia numeroita. Mutta sielä ne oottaa!
Totta puhuen sain luettua vain ekan stoorin puohleenvälhiin tuosta Roope-sedästä. Sitte homma keskeyty, ko piti alkaa lukheen yhtä kaverin Facebookissa jakamaa Hesarin juttua. Huijja! Tämä netti on niin ihana mutta niin kamala samhaan aikhaan! Ne kaikki mahtavat jutut mitä maailmassa ois luettavana ja joita ei koskaan ehi lukea! Kyllä siittäki vain keveästi sais ittensä hyperventiloihmaan. Mullon ähky!
Niin, ja ko jossaki välissä pitäs ehtiä kathoon Netflixistä se Downton Abbeyn kuues tuotantokausiki...
