No mutta. Tänä vuona päätin että tehen joulupöythään yhen ruokalajin ihan itte. Nimittäin jälkiruoan. Olen päättäny, että satsaan siihen, ja tehen jotaki mitä en ole koskaan tehny. Se tullee olehmaan meän jouluaaton kohokohta. Mutta mitä tehä? Kysyin Facebook-kavereilta, ja heti kättelyssä pyysin olehmaan ehottamatta mithään marja- tai hedelmäjälkkäreitä. Mie syön marjat puurossa aamula ja hedelmät välipaloina. No sieltähän kuulkaa alko tulla ideoita. Toinen toistaan herkullisempia! Aijjaij!! Ei riitä yks jouluaatto niitten kaikkien testaamisseen, joten tästä täytyy (!!) nyt tehä pidempi projekti. Jos ees kerran kuukauessa ehtis testata jonku saamistani resepteistä niin oisin enemmän ko ilonen!
En ole vielä valinnu, että mikä jälkiruoka pääsee meän jouluaaton pöythään, mutta luultavimmin semmonen, mistä riittää sitte toisseenki kierrokseen. Ja vaikka seuraavallekki päiväle. Minua monesti ravintoloissa ärsyttää ko ne jälkkärit on niin mitättömän kokosia, joten sen kerran ko kotona tehen, niin sitä häätyy sitte olla tarpeeksi ja vähän pääle. Vois oikeastaan tehä vaikka kahtaki erilaista, niin sais maistella useampaa niinkö kunnola.
Ravintolassahan seki on ongelma, että jos kaikki tillaa eri jälkiruoka-annokset, ja kun ne on niin pieniä, niin eihän niissä ole maisteluvarraa! Monesti on ollu kriisin paikka, ko miehen kans on oltu syömässä, ja sitte otettu erit jälkkärit, ja sitte on pitäny siitä omasta pienen pienestä annoksesta antaa toisele maistiaiset, jotta saa ittekki maistaa toiselta. Olen monesti sanonu, että tuossa kyllä pitäs olla jotenki semmoset säännöt, että sen, jolle se jälkiruoka on pyhä, ei tarttis antaa toisele maistiaisia, mutta silti sais maistaa siltä, jolle se jälkiruoka ei ole niin tärkeä. Ko mitäs väliä sillä on, ko se ei ole sille niin tärkeä?? Mutta sen, jolle se jälkkärin syöminen on lähes hengellinen kokemus, ei pitäs tarvia vain tasapuolisuuen nimissä antaa sille toisele omastansa, eihän?!?!?
Huijja ko alko pulssi nousta jo pelkästä ajatuksesta! Onneksi rakas mieheni ossaa jo käyttäytyä näitten jälkiruoka-asioitten kans, eikä ole vaatimassa multa vastamaistiaisia, ja jos vaatii, niin ottaa erittäin, erittäin pikkiriikkisen suupalan vain. Semmosen, että rauha säilyy. Ja rauha säilyy meän joulun vietossaki takuuvarmasti näilä minun jälkkärisuunnitelmila! Ei lopu kesken, ei!
Jos nyt sitte kuitenki käy niin, että jälkiruoka / -ruoat epäonnistuu, eikä sitä / niitä voi syä, ostan pakastihmeen paketin Ainoa varmuuen vuoksi. Sillä lähtee suru ko suru, ja joulurauha on taattu!
Rakkautta on.... antaa toisele maistiaiset omasta jälkiruoasta vaikkei yhtään haluais.
