lauantai 3. joulukuuta 2016

Kaamoshaasteet

Kyllä, hyvin pyyhkii! Kuntoa on hiljokseen kasvateltu reiphaila kävelyilä ja spinningeilä. Kerran kävin jopa hiihtämässäki, mutta se oli vähän liikaa liian aikasten. Eilen kävin sitte piiiiiitkästä aikaa juoksemassaki puolisen tuntia. Ekat 10 minuuttia oli ihan mahtavaa, mutta loput 23 minuuttia ihan täyttä kärsimystä. Arvaattako miksi? No siksi, ko alotin liian kovasti. Voimieni tunnossa. Mutta eipä hättää! Kyllä se juoksukunto sieltä vielä löytyy!

Ja tiättäkö mitä? Juoksukunnon saavuttamista on omalta osaltansa avittamassa semmonen pienelä porukalla tehty sopimus, että joka päivä tehhään 100 vattalihasta. (Siis niinkö per henkilö. Jos ehit jo muuta ajatella.) Ja tänhään oli kuulkaa 20. päivä putkeen, että ähersin ne 100 vattalihastani! (Tai no, synttäripäivänä en tehny yhtään, mutta sitte heti seuraavana 200, joten homma ei kaatunu.) Nooh, tietystihän tässä ois vähän painetta siirtyä perusvattalihasliikheistä haastavamphiin jotta kehittymistä tapahtus tehokhaammin, muuuuutta... Nautiskelen nyt "näistä helpoista versioista" vielä ainaki muutaman päivän!

En tiä olettako kuullu koskaan, että liikunta ja ulkoilu piristää ihmisen mieltä (täysin uutta tietoa!!), mutta niin se vain tuli todistettua! Vuojen pimmeimpänä aikana olo on yllättävän virkeä! Tai no, väsyttää tietenki jatkuvasti sillai niinkö kaamoksen aikana kuuluuki, mutta mieli on semmonen pirteä. Tai suht pirteä. (Tai ei ainaskaan masentunu tai synkkä...) Voi että ko sitä sais ittensä aina revittyä ulos ko elämä tuntuu huonolta! Selviäis paljon vähemmällä harmila ja itseinhola!

Kaamoksesta puhheenollen... Yks tämän pimeän ajan sivuoire on tämä jatkuva nälkä. Ihan koko ajan tekis mieli syä! Ja mulla ei tehekhään kuulkaa mieli ihan mitä tahansa ruokaa, vaan melkeimpä vain ja ainoastaan sushia. Siis mie en käsitä mikä järkyttävä himo mulla siihen on! Onko minhuun muuttanu asuhmaan joku japanilainen lapamato??

Toinen syy minun sushihimhoon voi tietysti olla myös se, että Rovaniemelä on tasan yks sushiravintola. No eikö se sitte riitä? No ei riitä, jos haluaa joka päivä syä sushia, koska se Rovaniemen sushipaikka on ainaki minun lompakolle vähän turhan tyyris. Olen sitte kärvistelly pakastesusheila ja lähimarketin tuoresusheila parhaani mukhaan. Helsingissä kokkousreissula käydessäni söin vuorokauen aikana sushiöverit kahesti. Ihanaa!! Minun lempisushipaikka löytyy kuitenki Oulusta. ToriiSushi. Sen ravintolan esittely on paras lahja minkä rakas ystäväni Heini on mulle ikinä antanu! Ne sushit on niiiiin herkullisia (lemppariannos tuossa kuvassa), ja mulla tullee niitä välilä niin ikävä, että olen valmis laittahmaan meän talon myynthiin, sanohmaan itteni irti ja muuttahmaan Ouhluun jotta saisin syä ToriiSushissa joka päivä!

Tämän lauantaisen blogikirjotukseni lopuksi voinemme siis todeta, että tällä persorievula on asiat aika hyvin, kun päällimmäissiin haasteissiin kuuluvat juoksukunnon kehittäminen, liian helpot vattalihasliikheet ja sushiravintoloiden puute kotikaupungissa.

Aamen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti