Heikkoutta hyppärillä

Kyllä! Se on taas alkanu! Uusi elämä! Jess! Kuten monesti todettu, lukukauen alut syksysin ja kevhäisin, sekä kaikki maanantait on aina niin toivoa täynä. Koskaan muulloin ei tule uskottua itheensä niin paljon, eikä koskaan muulloin ole niin hyvä alottaa uutta parempaa elämää. Ja ajatelkaa mitkä mahikset on just tänhään: on sekä lukukauen alku että maanantai!! WAU!!

Yllättävää kyllä, tämän vuojen alussa en ole tehny mithään hurjia luppauksia, enkä ole alottanu mithään lakkoja. Olen vain päättäny hyvin ympäripyöreästi, että tehen elämästäni hyvää ja onnellista mm. vähentämällä edehleen vapaa-ajan velvollisuuksia, kuluttamalla mahdollisimman tietosesti, urheilemalla, syömällä hyvin (kyllä, tämän voi ehottomasti tulkita ainaki kahella tavalla!) ja olemalla ittele ja muile armollinen. Näistä edellä mainituista erityisesti urheilu on lähteny vuojen ekana viikkona ihan järkyttävän hyvin käynthiin. (Juoksulenkkejä kerty vuojen ensimmäisten seittämän päivän aikana peräti kuus. Niin että in your face!)

Tämän huimaavan urheilumeiningin oli ehottomasti tarkotus jatkua tänä lukukauenalotusmaanantainaki (yhdyssanako?). Kuten aina joskus sattuu opettajalla, tänhään mulla oli hyppäri lukujärjestyksessä. Tai itse asiassa peräti kaks peräkkäistä. Aina haaveilen käyttäväni hyppäreitä edes silloin tällöin salila käymisseen tai juoksulenkin tekemisseen, mutta myönnettävä on, että sormissa laskee ne kerrat ko olen niin tehny tämän 6,5 vuen lehtorin urani aikana. Aina ne työt vie mennessänsä. (Tai terapeuttiset kahvihetket kollegojen kans.)

Mutta tänhään aamula aattelin, että nyt on se päivä, ko käyn hyppärillä salila. Kertakaikkihaan. Olo ja itsevarmuus oli aamula vielä ko huippu-urheilijalla. Huomasin kuitenki jo töihin ajaessani, että salikassi jäi kotia. No mutta, eipä hättää! Miehän päätin hakea sen ennen sinne salile menoa. No problem!

Lopputulos oli kuitenki se, että en päässy heti lähtehmään, joten minut valtasi lopulta kiire. Ajoin kotia vauhila hakehmaan sitä salikassia. Väsyttiki vähän. Kuten jo autosta noustessani ounastelin, kävelin kotona suohraan pakastimelle, otin sieltä jätskipaketin, ja söin kulhollisen jätskiä, jonka jälkheen ajoin takasi töihin. Ei ehkä niin kovin huippu-urheilijamaista toimintaa...

Niin, moni varhmaan kuvittellee, että otin sen salikassin kotoa, ja menin salile sitte töitten jälkheen. Mutta ei veikkosten! Kassi jäi edehleen kotia, ja mie kävelin töitten jälkheen Makuuhniin ja vuokrasin Tarzan-elokuvan ja ostin vähän irkkareita kotimatkale. Miksi? No koska TÄMÄ PÄIVÄ OLI JO JOKA TAPHAUKSESSA MENETETTY! Se menetethiin siinä vaiheessa ko söin sitä jätskiä kotona sillon hyppärillä. Samhaan konkurssiin nyt kaikki. Ja Tarzania kattoessa syön loputki jäätelöt pakasteesta. Enkä käy salila. Huomena on sitte päivä uus.

Tai no, huomena on kyllä tiistai. Että en tiä kannattaako sillon vakavasti yrittää mithään sen suurempaa alottaa. Mutta hei; olen itteleni armollinen! Ei haittaa vaikka maanantai meni plörinäksi urheilun tiimoilta, koska ainaki tuli syötyä HYVIN!

(Tässä päivän teeman mukanen inspiraatiokuva, jossa kahta SIA-jätskiä joita maistelin mummon kans ennen joulua. Oli hurjan hyviä! Mummoki tykkäs. Arvatkaa kumpi söi omat annoksensa jälkkärikulhoista ja kumpi suohraan paketeista...)