Pakkolakko

Tilanne on nyt eskaloitunu taikinapallojen myötä siihen pisteesseen, että on otettava järeät asseet käythöön. Peli on vihellettävä poikki. Kuukaueksi. 

Nyt alko kuulkaas nimittäin herkkulakko. Toniki lupas alkaa! Jouhluun saakka. Ja tapojeni vastasesti, alotin jo tänhään. Sunnuntaina! Olenkohan ikinä alottanu mithään sunnuntaina? Normaalisti sunnuntaisin veethään aina överit, koska "nämä on nyt sitte niitä viimisiä herkkuja, ko huomena alkaa!"

Mutta ei tänhään. Niin paha oli tilanne. Olen esimerkiksi tässä vajaan parin viikon sissään vetäny niitä Ben&Jerry'sin Cookie dough-palloja niin monta pussillista, että en ees viitti sanoa. (Kts. ed. blogikirjotus.) Ja sillon te tiätte, että olen vetäny niitä paljon. En siis monta, vaan paljon.

Herkkulakkosopimus on normaalisti tulostettu ja allekirjotettu ja laitettu jääkaapinovheen, mutta koska meilä ei nykysten ole jääkaapinovessa mithään, niin menneehän tämä näinki. Me päätimä, että suullinen sopimus on yhtä sitova. Perusperiaatheet ovat vanhat tutut edellisistä sopimuksista:

• Herkkuja syödään vain, mikäli joku tarjoaa niitä. Ei siis osteta itse. Jos esim. työpaikalla tai kylässä tarjotaan jotain erityistä (esim. Marie-keksit tms. eivät ole erityisiä), voi syödä ko. tuotetta yhden annoksen verran. Yksi annos on esim. yksi leivos tai yksi pala kakkua. Ei kokonainen kakku tai lautasellinen pullia. Jos tarjolla on montaa eri erityistä sorttia, voi niitä maistella yhden annoksen kutakin, mikäli pidättäytyminen on täysin mahdotonta. Karkkeja voi tarjottaessa ottaa pari. Ei kuitenkaan yli kourallista.

• Juhlissa saa maistella herkkuja kohtuudella. (Juhlien sankari/t täytyy tuntea. Tuntemattomien ihmisten juhlissa ei saa kuokkia herkkujen toivossa.)

• Ravintolassa ruokailtaessa saa syödä jälkiruokaa, mikäli muutkin pöytäseurueessa olevat syövät. (Muissa pöydissä olevien jälkiruokatilaukset eivät oikeuta tilaamaan jälkiruokaa itselle. Pöytäseurueeseen täytyy kuulua muitakin kuin oma puoliso.)

• Virkistäytymis- ja ostosreissuilla kotikaupungin ulkopuolelle herkuttelu on sallittua kohtuudella.

• Elokuviin saa ostaa irtokarkkipussin (max. 500g / hlö). Mikäli kaikkia karkkeja ei jaksa syödä elokuvan aikana, siirtyvät ne kodin herkkulaatikkoon odottamaan herkkupäivää.

• Hätätilanteissa (määritelty alla) kohtuuden noudattaminen ei ole välttämätöntä.

Herkuiksi lasketaan seuraavat tuotteet: karkki, suklaa, keksit, jäätelö, kakut, leivokset, pullat, taikinat, limsat ym. sokerituotteet, jotka maalaisjärjellä voidaan ajatella herkuiksi.

Hätätilanteiksi lasketaan seuraavat: oma hääpäivä, oma syntymäpäivä, oman puolison syntymäpäivä, oman lapsen syntymäpäivä, isänpäivä, äitienpäivä, läheisen kriisitilanne, jossa tarvitaan esim. sympatiaherkuttelua (julkisuuden henkilöitä ei lasketa läheisiksi), maailmanparannuskokoontumiset ystäväporukalla (puoliso ei ole “ystäväporukka”), ystävien lomavierailuiden kestitsemiset Rovaniemellä, Pellossa tai Kuusamossa.

Poikkeuksista laaditaan erilliset sopimukset neuvotteluiden pohjalta.

Laskiaispullat eivät kuulu tämän sopimuksen piiriin.

Unta ja keksitaikinapalleroita

Meilä on nyt syksyn aikana menny nukutushommat ihan överiksi, ja tällä hetkelä se operaatio vie joka illasta vähinthään tunnin (ylheensä enemmän) ja siinä samala muuttaa mahollisen hyvän fiiliksen erittäin pahaksi tai jopa raivoksi. Me tiämä mitä pittää tehä, jotta tilanne saahaan korjattua, mutta se vaatii jaksamista, viitsimistä, suunnitelmallisuutta ja johdonmukasuutta, eikä just nyt ole mithään nuista. Olema aatellu, että viimeistään joululomala sitte!

Eilen oli minun vuoro nukuttaa tytöt. Viime yön Oura-sormuksen raportti unista oli harvinainen. Nimittäin hyvä! Ja se johtu siitä, että nukahin nukuttamisseen ittekki, eli yöunista tuli harvinaisen pitkät. Toki sen verran kävin herälä yheltätoista että kävin raivoamassa Tonile, ko se ei ollu herättäny minua sohvale viettähmään lauantai-iltaa. No, tänä aamuna piti sitte pyytää antheeksi, koska olo vain oli niin hyvä!

Mie kysyn, mitä kaikki muutki tuntuu kysyvän: Mikä ihme siinä on, että vaikka tietää, kuinka suuri merkitys niilä yöunila on, niin miksi sitä ei esim. mene nukkuhmaan niin aikasin ko mahollista, vaan lähes joka ilta jääpii kaikkien iltahommien jälkheen kökkihmään sohvale? Miientajua!! Ja ko meän perheessä lähes joka yö kuitekki heräthään 1-5 kertaa, niin toelaki ois tarpheen joka ikinen uniminuutti. Miten voi olla ihmisen muisti niin huono, että ei muista yheksältä illala, kuinka karsean vaikeaa oli aamula kuuelta herätä!?!?! Ja ihan rehellisesti sanottuna, ei niistä illan viimisistä hetkistä sohvala kovin kummosia kicksejä edes saa!

No, totta puhuen, eilisessä illassa minua tympäsi kaikista eniten se, ko olin suunnitellu syöväni pussillisen Ben&Jerry'sin Cookie dough -palleroita ko saan tytöt unile, mutta koska nukahin, se hetki meni ohi. Eikä tietekhään huvittanu unenpökkyrässä ja raivopäissäni alkaa sillon yheltätoista syöhmään niitä. Aamula ei heti voinu, ko Elsi heräs minun kans. 

Mulla on tällä hetkelä niin järkyttävä himo niihin keksitaikinapalleroihin, että aivan tärisen jos alan aattehleen. Torstaina kolme opiskelijaa (joile olin 63 muun lisäksi antanu kotiläksyksi ettiä tätä tuotetta kaupoista ja ilmottaa mulle jos löytyy) lähetti mulle viestin, ko olivat löytäny niitä yhestä keskustan kaupasta. Miehän syöksyin sinne heti ko pääsin, ja söin kaikki ostamani pussit torstain ja perjantain aikana. Ekan niistä jo autossa ennen ko olin ehtiny kaupasta 3km matkan kotipihhaan.

Perjantaina ja lauantaina kävin tyhjentämässä lähikauppani varastot, ja viiminen pussukka tuli tuhottua tänhään. Tuoteselosteessa ei sitä lue, mutta alan kohta uskoa, että ne taikinapallerot sisältää kokaiinia! En ole tämmöstä koukkua kokenu kyllä varhmaan koskaan mihinkhään! Huijja. Luulen siis, että minun oman terveyteni takia minun on piakkoin alotettava totaalikieltäytyminen näistä cookie dough - palleroista, ellei tämä himo lähiaikoina osota mithään laantumisen merkkejä. Eihän sole tämmönenkhään veikkosten misthään kotosin! Lähin tässä illalaki muka hakheen omenoita kaupasta, vaikka oikeasti kävin tarkastamassa onko lähikaupan pakastealthaasseen tullu lissää pusseja. Ei ollu! Ja huijja ko kourasi pettymys vattassa! Ei auttanu muu ko vettää omenaa iltapalaksi. (Ja toki se Ben&Jerry's jätskitörppö, jonka ostin ihan vain lohutukseksi...)

No mutta, elämä on! Kello tullee ihan just yheksän, ja mulla on valinta eessä: sohva, vaiko sänky. Tämän blogikirjotuksen julkastuani mulla lienee vain yksi vaihtoehto, nimittäin sänky. Tulevien viikkojen projektina mulla on saaha unta enemmän ja syä keksitaikinapalleroita vähemmän. Kuulostaa rankalta, mutta yritethään!