Meilä on nyt syksyn aikana menny nukutushommat ihan överiksi, ja tällä hetkelä se operaatio vie joka illasta vähinthään tunnin (ylheensä enemmän) ja siinä samala muuttaa mahollisen hyvän fiiliksen erittäin pahaksi tai jopa raivoksi. Me tiämä mitä pittää tehä, jotta tilanne saahaan korjattua, mutta se vaatii jaksamista, viitsimistä, suunnitelmallisuutta ja johdonmukasuutta, eikä just nyt ole mithään nuista. Olema aatellu, että viimeistään joululomala sitte!
Eilen oli minun vuoro nukuttaa tytöt. Viime yön Oura-sormuksen raportti unista oli harvinainen. Nimittäin hyvä! Ja se johtu siitä, että nukahin nukuttamisseen ittekki, eli yöunista tuli harvinaisen pitkät. Toki sen verran kävin herälä yheltätoista että kävin raivoamassa Tonile, ko se ei ollu herättäny minua sohvale viettähmään lauantai-iltaa. No, tänä aamuna piti sitte pyytää antheeksi, koska olo vain oli niin hyvä!
Mie kysyn, mitä kaikki muutki tuntuu kysyvän: Mikä ihme siinä on, että vaikka tietää, kuinka suuri merkitys niilä yöunila on, niin miksi sitä ei esim. mene nukkuhmaan niin aikasin ko mahollista, vaan lähes joka ilta jääpii kaikkien iltahommien jälkheen kökkihmään sohvale? Miientajua!! Ja ko meän perheessä lähes joka yö kuitekki heräthään 1-5 kertaa, niin toelaki ois tarpheen joka ikinen uniminuutti. Miten voi olla ihmisen muisti niin huono, että ei muista yheksältä illala, kuinka karsean vaikeaa oli aamula kuuelta herätä!?!?! Ja ihan rehellisesti sanottuna, ei niistä illan viimisistä hetkistä sohvala kovin kummosia kicksejä edes saa!
No, totta puhuen, eilisessä illassa minua tympäsi kaikista eniten se, ko olin suunnitellu syöväni pussillisen Ben&Jerry'sin Cookie dough -palleroita ko saan tytöt unile, mutta koska nukahin, se hetki meni ohi. Eikä tietekhään huvittanu unenpökkyrässä ja raivopäissäni alkaa sillon yheltätoista syöhmään niitä. Aamula ei heti voinu, ko Elsi heräs minun kans.
Mulla on tällä hetkelä niin järkyttävä himo niihin keksitaikinapalleroihin, että aivan tärisen jos alan aattehleen. Torstaina kolme opiskelijaa (joile olin 63 muun lisäksi antanu kotiläksyksi ettiä tätä tuotetta kaupoista ja ilmottaa mulle jos löytyy) lähetti mulle viestin, ko olivat löytäny niitä yhestä keskustan kaupasta. Miehän syöksyin sinne heti ko pääsin, ja söin kaikki ostamani pussit torstain ja perjantain aikana. Ekan niistä jo autossa ennen ko olin ehtiny kaupasta 3km matkan kotipihhaan.
Perjantaina ja lauantaina kävin tyhjentämässä lähikauppani varastot, ja viiminen pussukka tuli tuhottua tänhään. Tuoteselosteessa ei sitä lue, mutta alan kohta uskoa, että ne taikinapallerot sisältää kokaiinia! En ole tämmöstä koukkua kokenu kyllä varhmaan koskaan mihinkhään! Huijja. Luulen siis, että minun oman terveyteni takia minun on piakkoin alotettava totaalikieltäytyminen näistä cookie dough - palleroista, ellei tämä himo lähiaikoina osota mithään laantumisen merkkejä. Eihän sole tämmönenkhään veikkosten misthään kotosin! Lähin tässä illalaki muka hakheen omenoita kaupasta, vaikka oikeasti kävin tarkastamassa onko lähikaupan pakastealthaasseen tullu lissää pusseja. Ei ollu! Ja huijja ko kourasi pettymys vattassa! Ei auttanu muu ko vettää omenaa iltapalaksi. (Ja toki se Ben&Jerry's jätskitörppö, jonka ostin ihan vain lohutukseksi...)
No mutta, elämä on! Kello tullee ihan just yheksän, ja mulla on valinta eessä: sohva, vaiko sänky. Tämän blogikirjotuksen julkastuani mulla lienee vain yksi vaihtoehto, nimittäin sänky. Tulevien viikkojen projektina mulla on saaha unta enemmän ja syä keksitaikinapalleroita vähemmän. Kuulostaa rankalta, mutta yritethään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti