Valmistujaishumua

Reilu kuukausi sitte istuin neuvolassa kamalan aamun jälkheen uupuhneena ja itku kurkussa. Ja vähän poskilaki. Väsytti ihan hulluna. (Kts. kuukauen takanen kirjotus.) Kaikki tuntu aivan toivottomalta. Ja ihan vain itse asettamieni tavotheitten ja aikataulujen takia. Tuolloin päätin ottaa aikalisän ja levätä. Kannatti!

Tänhään join nimittäin kolmatta kertaa tällä kesälomala aamukahvini niin, että sain vain jua sitä aamukahvia. Ei ollu huono omatunto eikä stressi tekemättömistä oppimistehtävistä. Viimiset pari viikkoa olen pääsääntösesti aikasin aamusin ja myöhään iltasin tehny pikkuhiljaa, rivi kerrahlaan viimisen opintojakson viimistä esseetä. Yhtäkkiä huomasin, että loppu alkoki häämöttää. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sitte kirjotin työn lophuun täysin yllättävän inspiraatiopuuskan vallassa.

Sinänsähän kyse ei ole sen isommasta ko psykologian perusopinnoista, mutta mulle tämän paketin tekeminen muodostu lopulta todelliseksi vuorenvallotukseksi. Ajoittain on tuntunu, että koko universumi on minun opintojen tekemistä vastaan. Kesäkuun alussa opiskelu oli järkyttävän nihkeää. Väsyny pää ei tajunu mitä luki eikä tienny mitä kirjottaa, ja yhen sivun lukemisessa saatto kestää tuntiki. 

Kun eilen "Äitin tekstinkäsittelypalvelu Oy" ehti laithauttaa otsikot ja sivunumerot viimisen opintojaksoni esseissiin oikeaoppisesti kohihleen, ja pääsin palauttahmaan ne vihonviimiset 32 verellä, hiellä, kitinällä ja kyynelillä kirjotettua sivua, tunne oli aivan ko ois avaimen maailmanrauhaan keksiny! Sillä kertaa enterin painaminen värisytti koko kroppaa!

Miten sitä saattoki olla niin eri fiilis reilu kuukausi sitte!!?? Haluan tässä nyt muistuttaa itteäni, että väsyny ihminen on... no, VÄSYNY! Ja sillon pittää levätä! Kun päätin sen aikalisän ottaa, ja lommailla vain ja unohtaa hetkeksi koko opiskelut, niin tilanne laukesi. Pari viikkoa lepoa ja lomailua autto siihen, että olin paitsi kiva äiti ja puoliso (ainaki omasta mielestä), mutta myös innokas (tai no, innokhaampi) opiskelija. Kun luovuin itte itteleni asettamista paihneista, pää alko taas toimia. 

Sattumoisin ystävät tuli lomareissulansa meile ex tempore -vierailulle juuri nyt, ko olin saanu hommat pakethiin, ja mehän sitte juhlistethiin tätä minun projektin päätöstä aivanko tässä ois tärkeämpiki virstanpylväs saavutettu. Valmistujaiskukat ja kaikki sain! 

Kiitos! Nyt on hyvä mieli! Opintopisteitä tuli virallisesti 25, mutta henkisiä pisteitä ainaki kymmenkertasesti!

Rennosti ajelehtien

Tänä aamuna mökkirannan uimavahti nautti tomaattijuustoleipänsä vauhissa rannala yöpaita päälä. Niin oli kiire Elsilä heti herättyänsä järhveen likoahmaan. Ulla jäi mielehlään nauttihmaan muitten jakamattomasta huomiosta terassille ja köllihmään riippukeihnuun. Olipa taasen niin mukavia ja lepposia päiviä! Kaiken kruunasi rakhaat ystävät, jotka tuli yllättäen oman kesälomareissunsa lomassa meän mökile kylästelheen! Kauan eläköön spontaanius!

Tämän kesän teema on meilä(ki) ihan tietosesti ollu suunnittelemattomuus. Aika laila aktiviteetti kerrahlaan on päätetty mitä tehhään, minkä on osaltansa toki mahollistanu nämä kelit. Aurinkoisina päivinä on helppo vain ajelehtia paikasta toisseen. Tai no, lasten kanssahan se ei ehkä ole niinkhään ajelehtimista, vaan enemmänki sirkuksen siirtämistä paikasta toisseen. Hauskaa, ko päivän ohjelmassa ei varsinaisesti ole mithään, mutta illala huomathaan, että onki tehty kaikkea! Leikkipuistotreffejä, retkiä jätskikiskale, rantaelämää, kylästelyä, pyöräilyä, pyöräilyharjotuksia, kirjastossa käyntiä, tramppaa, piha-althaassa riehumista... On syöty mitä sattuu. Nakkia ja tortillasipsejä. Mansikoita ja pensasmustikoita. Melonia ja smoothiepusseja. Ja jäätelöä!

En halua kaunistella liiaksi, joten totean vain välihuomautuksena, että kyllä, kitinää ja kapinaa on mahtunu meän ajelehtimissiin myös. Aina eivät ole evhäät tai jätskit maistunu, ja monesti ovat tytöt halunnu tehä täysín eri asioita, jolloin neuvottelut on saattanu olla hyvinki räiskyviä. Mutta ne tilantheet ei ole jääny päällimmäisinä miehleen, joten eikö se kerro jotaki? 

Kuinka elämänmakusta menoa, ko ei aina kaikkea suunnittele niin justiinsa! Väitän, että lomailu on tehny ko tehnykki taikojansa minun(ki) päässä, ja kokonaisfiilis on muutaman viikon takasseen verrattuna niin paljon rennompi ja ilosempi. Ja pakko myöntää: sen näkkee lapsistaki. Toki, hyvilä keleillä ja lomala kaikki vain ON helpompaa. Ainaki pikkusen.

Ja vielä on lommaa jäljelä! Kuinka mahtavaa!

Tänhään tulima mökiltä kotia. Kotia ilmalämpöpumpun tykö! Ja porthaila oottivat woltatut pizzat. Elsi kylläki ilmotti tulomatkala autossa, että hän ei sitte halua mithään "tilattua ruokaa" vaan haluaa, että "jotaki keitethään itte", ja varmuuen vuoksi vielä näytti kauhanpyöritysliikettä käelä. Voi pientä! Alkaakohan olla nakki- ja kebakko-kiintiö täynä?

Huomena tämä äiti ajelehtii kauphaan ja spontaanisti keittää itte jotaki. Rennosti.