tiistai 20. heinäkuuta 2021

Valmistujaishumua

Reilu kuukausi sitte istuin neuvolassa kamalan aamun jälkheen uupuhneena ja itku kurkussa. Ja vähän poskilaki. Väsytti ihan hulluna. (Kts. kuukauen takanen kirjotus.) Kaikki tuntu aivan toivottomalta. Ja ihan vain itse asettamieni tavotheitten ja aikataulujen takia. Tuolloin päätin ottaa aikalisän ja levätä. Kannatti!

Tänhään join nimittäin kolmatta kertaa tällä kesälomala aamukahvini niin, että sain vain jua sitä aamukahvia. Ei ollu huono omatunto eikä stressi tekemättömistä oppimistehtävistä. Viimiset pari viikkoa olen pääsääntösesti aikasin aamusin ja myöhään iltasin tehny pikkuhiljaa, rivi kerrahlaan viimisen opintojakson viimistä esseetä. Yhtäkkiä huomasin, että loppu alkoki häämöttää. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sitte kirjotin työn lophuun täysin yllättävän inspiraatiopuuskan vallassa.

Sinänsähän kyse ei ole sen isommasta ko psykologian perusopinnoista, mutta mulle tämän paketin tekeminen muodostu lopulta todelliseksi vuorenvallotukseksi. Ajoittain on tuntunu, että koko universumi on minun opintojen tekemistä vastaan. Kesäkuun alussa opiskelu oli järkyttävän nihkeää. Väsyny pää ei tajunu mitä luki eikä tienny mitä kirjottaa, ja yhen sivun lukemisessa saatto kestää tuntiki. 

Kun eilen "Äitin tekstinkäsittelypalvelu Oy" ehti laithauttaa otsikot ja sivunumerot viimisen opintojaksoni esseissiin oikeaoppisesti kohihleen, ja pääsin palauttahmaan ne vihonviimiset 32 verellä, hiellä, kitinällä ja kyynelillä kirjotettua sivua, tunne oli aivan ko ois avaimen maailmanrauhaan keksiny! Sillä kertaa enterin painaminen värisytti koko kroppaa!

Miten sitä saattoki olla niin eri fiilis reilu kuukausi sitte!!?? Haluan tässä nyt muistuttaa itteäni, että väsyny ihminen on... no, VÄSYNY! Ja sillon pittää levätä! Kun päätin sen aikalisän ottaa, ja lommailla vain ja unohtaa hetkeksi koko opiskelut, niin tilanne laukesi. Pari viikkoa lepoa ja lomailua autto siihen, että olin paitsi kiva äiti ja puoliso (ainaki omasta mielestä), mutta myös innokas (tai no, innokhaampi) opiskelija. Kun luovuin itte itteleni asettamista paihneista, pää alko taas toimia. 

Sattumoisin ystävät tuli lomareissulansa meile ex tempore -vierailulle juuri nyt, ko olin saanu hommat pakethiin, ja mehän sitte juhlistethiin tätä minun projektin päätöstä aivanko tässä ois tärkeämpiki virstanpylväs saavutettu. Valmistujaiskukat ja kaikki sain! 

Kiitos! Nyt on hyvä mieli! Opintopisteitä tuli virallisesti 25, mutta henkisiä pisteitä ainaki kymmenkertasesti!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti