Unelmia

Eilen katothiin ohjelmaa, jossa oli puhetta "bucket lististä", eli asioista, joita ihminen haluaa tehä, ennen ko kuolee. Aloin miettihmään. En ole varsinaisesti koskaan kirjottanu semmosta "veivilistaa", mutta ajatuksissa ne tehtävät tai saavutettavat asiat on ollu paikkoja, joissa haluan käyä ja bändejä, joita haluan nähä jne. Tavahlaan aika helppoja. Vaativat "vain" rahhaa. Olen jotenki ajatellu, että tuomonen to do-lista on lista unelmista. 

Aloin miettihmään mitä unelmia mulla on. Onko mulla semmosia? Siis toki nämä perusjutut, että unelmoin pitkästä, onnellisesta ja terhveestä elämästä, ja unelmoin, että lapseni ja kaikki läheiset ois onnellisia jne. Mutta varsinaisia henkilökohtasia unelmia. En toelakhaan tiä. Eikä se liity siihen, että olisin jotenki masentunu tai luovuttanu, vaan siihen, että ehkä on - ainaki hetkellisesti - jonku sortin rauha. Tai ruuhkavuosien rauhattomuus. Vaikea sanoa. 

Mitä unelmia minun Mummola oli? Mummola, jonka menetin nyt syyskuussa. Mummo ei ollu mikhään unelmoijja sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän teki kuitenki määrätietosesti töitä selvitäkseen elämässä esimerkiksi jäätyänsä leskeksi kahen pienen lapsen kans keskenerässeen talhoon. Tiettömien taipahleitten takkaa piti rämpiä ja hankkia elanto, ja sen kummemmin unelmoimatta tavotheena oli toennäkösesti vain jokseenki normaali elämä. Ehkäpä jopa hyvä elämä. Uskon, että sen Mummo lopulta saavutti. Vähhään hän oli tyytyväinen. 

Minun ja Mummon ruuhkavuosien välissä on vuosikymmeniä. Ajat oli erit sillon. Ihmisten unelmat oli erilaisia. Mummo ja muut hänen ikätoverit jälleenrakensivat soanjälkheistä Suomea. Oman pirtin valmistumisen ohela unelmat liitty varmasti vahvasti siihen, että itsenäisessä Suomessa pysyis rauha. Mie ja minun ikätoverit emmä ymmärrä semmosesta mithään, vaikkaki Ukrainan tilanne osaltansa on tuonu pelkoa sodasta myös meile. Mutta silti väitän, että meän sukupolven unelmat liittyy edehleen meihin itheemme. Meän omhiin henkilökohtassiin elähmiin.

Jos nyt ittekki antaisin ihan lähteä laukale, niin toki minun unelma ois, että pääsisin johonki rokkifestareile laulahmaan kymmenille tuhansille ihmisille rokkibändin solistina, mutta seki ois unelma, jonka etheen pitäs tehä hulluna töitä, ja väsymättä yrittää päästä oikeissiin paikkoihin oikeissiin aikoihin jne. Siihen en ole sitte taas halukas. Olen tällä hetkelä oikein tyytyväinen, että meän cover-bändilä on pikku keikkoja ihan vain sillon tällön, eikä tartte olla jatkuvasti sykkimässä ja pyrkimässä ja tekemässä itteä tykö. Ja jotenki minua ahistais aktiivisesti unelmoijja jostaki, jonka etheen pitäis muuttaa ihan koko elämä ja ottaa hurjia riskejä. Uskon, että jos semmonen unelma joskus tullee, totaalinen elämänmuutos ja isot riskit ei tuntuis täysin poissuljetuilta. (Toissaalta esimerkiksi ala-asteikänen Annukka unelmoi aina, että joku vain löytäis minut jostaki. Siis sattuis kuulehmaan minun laulavan ja haluais heti mulle hurjat levytysdiilit ja biisit ja keikat ja silleen. Ehkä se lapsellinen pieni unelma jossaki tuola alitajunnan perälä edehleen ellääki.)

Minun tämän hetken unelmat liittyy vahvasti lähitulevaisuutheen ja meän arkheen. Tavahlaan vähän niinkö Mummolaki, mutta pienemmillä panoksilla ja paihneila. Edellisessä kirjotuksessa kirjottelin kuinka uuen lukuvuojen alussa toivoin, että meän perheessä pysyttäs terhveinä, saatas ruokahuolto kunthoon ja yöunet paremmiksi. Näitten suhteen on menny toela paljon paremmin, ja ne unelmat on osittain toteutunu. Ainaki toistaseksi sairastelu on ollu vähän vähäempää, ruokahuolto on pelannu mahtavasti, ja yöunetki on ollu suhteellisen hyviä. Unelmoin, että tämä meininki jatkuis meän kodissa. 

Ehkäpä on ihan luonnollista, että juuri nyt, kun lapset on pieniä, niin myös äidin henk.koht. unelmat on pieniä. Ehkäpä isompien unelmien aika tullee myöhemmin. Vai miten se määritelhään, mikä on iso ja mikä pieni unelma? Onko hyvä arki pieni unelma? Ei minusta. Tämä meän arki on meän elämää ja meän lasten lapsuutta. Onko hyvä elämä ja hyvä lapsuus pieniä unelmia? Ei. Ja voiko yhtäkkiä tajuta elävänsä unelmaa, josta ei ole ees unelmoinu? Minun mielestä voi, ja väitän, että näin on käyny juuri mulle ittele. 

Unelmia voi myös leipoa. Leipoa minun mummon reseptillä. Mummon käsialala kirjotetulla reseptillä. Leipoa unelmia. Sillä aikaa, ko oottelee sitä rokkistaraksi tulemista.