Itsevarma pastaviikko!

Viis yötä, ja taas on aika kattoa, että onko juoksun osalta minussa tapahtunu kehitystä. On jälleen perintheisen Terwamaratonin aika, ja tällä kertaa juoksen elämäni toisen kokonaisen maratonin. Reilu kuukausi sitte perhettämme koskettahneen kuolemantaphauksen takia oman juoksutreenin analysointi ja siitä kirjottaminen ei ole huvittanu pätkääkhään. Mutta itte juoksu on kulkenu jopa paremmin ko koskaan. Olen huomannu että raskaimpina hetkinä juoksulenkit on välttämätön henkireikä kaiken keskelä. Henkireikä eri tavala ko ennen. Olen viimisen kuukauen aikana tuntenu useasti suorastaan pakottavaa fyysistä tarvetta päästä juokseen ajatuksia taihvaan tuuhliin. Lenkile lähteminen on ollu helpompaa ko koskaan. Todella yllättävä ilmiö!

Koska valmistautuminen maratonile on menny tähän asti varsin mallikhaasti, päätin testata mulle täysin vierasta ja uutta tapaa suhtautua itte suoritukseen; itsevarmasti. Mie olen treenannu hyvin. Juoksu kulkee. Olen valmis lauantain kokonaisele maratonile, ja tulen juoksehmaan sielä paremman ajan ko lokakuussa elämäni ensimmäiselä maratonila. En aijjo luetella itteleni jatkuvasti kaiken maailman ongelmia joita mulla saattaa lauantaina olla. En aijo antaa pelole valtaa, vaan päätän selviytyä lauantaista tavotheitteni mukasesti.

Tärkeä osa tätä itsevarmaa valmistautumista on hiilaritankkausviikko, ja satunnaisten herkkujen lisäksihän se tarkottaa pastaa, pastaa ja vielä kerran pastaa! Jee! Sehän soppii mulle! Jos minun pitäs valita mitä ruokalajia söisin loppuelämäni, valittisin ehottomasti pastan, joten siksi tämä maratoninalusviikko ja sen ruokavalio on mulle täyttä juhlaa. Tehin juuri ison kattilallisen pastakastiketta, joka onnistu tällä rennon itsevarmala otheela mainiosti! (Harmi vain ko mies ei ole kotona maistelemassa, kun vaimo kerranki onnistu.) Siihen tuli jauhelihaa, tomaattimurskaa, valkosipuli- ja chilituorejuustoa sekä basilikaa. (Joo, ei kovin monimutkasta. Tiedetään.) Kuvhaan tämä kastike ei ehtiny, ko laitoin sen jo jääkaaphiin eväsrasioihin oottahmaan huomista lounasta ja päivällistä.

Joo, kyllähän mie senki tiän, että oikeastaan minun ei tarttis syä pastaa koko viikkoa, vaan ihan vain vaikka se maratonia edeltävä päivä riittäis... Ylipäänsä hiilaritankkausta ei oikeasti ole tarpheen harrastaa kokonaista viikkoa. Mutta c'mon!! Eikö yhtenä viikkona pari kertaa vuessa voi olla sallittua vettää hiilareita ihan ilman omantunnontuskia?!?!? Muina viikkoina sitte huonommalla omalatunnola. Mutta nyt vain itsevarmasti pastaa naahmaan antaumuksela koko viikko!