Minun puolison isä

Minun puolison isä oli...

Läheinen. Tärkeä. Tärkeä pojallensa. Tärkeä vaimollensa. Tärkeä tyttärellensä. Tärkeä lastenlapsillensa. Tärkeä miniällensä. Tärkeä vävypojallensa. Ja me olthiin hälle kaikki kaikessa. Eikä hän arastellu sitä koskaan sanoa.

Hauska. Puhelias. Aina juttutuulella. Aina. Hyväntuulinen. Keksi vaikka tikusta asiaa. Jututti mielelänsä kaikkia. Oli ilonen. Nauro paljon.

Kiinnostunu. Erityisesti läheistensä asioista. Soitti pojallensa lähes päivittäin. Halusi kuulla miten oli päivä menny. Jakso kuunnella kiukutteluaki. Kärsivällisesti.

Sanansa mittanen mies. Mitä lupasi, sen piti. Takuuvarmasti. Ja vaati sitä myös muilta. Periaatheen mies. Ei niin mitätöntä lupausta, etteikö sen pitäminen ois ollu hänelle kunnia-asia.

Rehti. Suorasananen. Hyvässä ja pahassa. Ei jättäny antamatta hyvvää palautetta kellekhään. Eikä myöskään huonoa, jos siihen oli aihetta.

Avoin. Herkkä. Pysty puhuhmaan tuntheistansa. Iloista ja suruista. Peloistansa. Oli myös aina valmis kuulehmaan toisten iloja ja suruja. Ja myötäeli kaikessa.

Avulias. Olis tehny läheistensä etheen mitä tahansa. Kaikkensa olis antanu. Ja enemmänki. Rakasti läheisiänsä. Enemmän ko mithään muuta maailmassa.

Ylpeä. Ylpeä pojastansa. Ja kaikista läheisistänsä. Oli aina omiensa puolela. Tilantheessa ko tilantheessa.

Elämänhalunen. Suunnitteli. Toivo. Usko. Tahto. Rakasti.

Semmonen oli minun rakhaan puolison rakas isä.