Bagelsia päihvään!

Oooh!! Tänhään oli se päivä! Se päivä, kun löysin bageleita ruokakaupasta Suomessa! Menin ihan autuhaan tietämättömänä hakehmaan lounasta ja siinä ne oli! Dallas-pullien vieressä. Sankoin joukoin. Aivanko ne ois aina ollu. Aivanko ne ois oottanu minua, ja ihmetelly missä mie olen ollu. Se hetki oli suuri onnen hetki. Mie niin rakastan bageleita (kyllä, ne on erilaisia ko rinkelit). Voisin ellää niilä. Ja siis ihan ilman mithään täytheitä. Pelkkää voita. Tai maustamatonta ei-vähärasvasta tuorejuustoa. Ja vielä ko käyttää paahtimessa, niin aijjaijjai!

Aikasemmin olen ostellu niitä silloin tällöin Arnold'silta, mutta se paikka loppu Rovaniemeltä, ikävä kyllä. Ja siis nyt näitä ihania leipomotuotheita saa ruokakaupasta! Ja vielä työpaikan läheltä! Jes jes jes! Ostin louhnaale kaks, ja töistä lähtiessä oli pakko hakea niitä vielä neljä (koska enempää ei ollu).

Kanadassa ollessani söin nuita aamupalaksi, louhnaaksi, välipalaksi, päivälliseksi, iltapalaksi ja yöpalaksi. Sitte oli pakko vierottaa ittensä, ko alko housut kiristää. Semmosta ihanaa pullaahan ne on. Mmmmmm... Voi että mie olen onnellinen!

Bagelit, tervetuloa minun elähmään! Ja vyötärölle. Ainaki hetkeksi.

Kesäloma, ennen ja jälkeen

Viime syksynä vannothiin miehen kans pyhästi, että ihan viimeistään ens kesänä otethaan ja raivathaan kunthoon autotalli ja varasto. Se on meän huushollissa niin iso projekti, että siihen ei voi - eikä kannata - alkaa normaalin arjen keskelä. Se on useamman päivän projekti, ja vaatii lomapäiviä ennen ja jälkheen. Eli kesälomala, ko on kunnola aikaa.

Nooh, nythän tässä kävi näin, että yhteinen loma loppu viikko sitte, ja arvatkaa onko talli ja varasto kunnossa... On kieltämättä vähän luuseri- ja saamaton olo, mutta myöhästä itkeä ko tilantheele ei ennää voi mithään. Ens kesänä sitte! Ehkä me kestethään tuota kaaosta vielä vajaa vuosi. Tai sitte ehkä me syksyn aikana sisäistethään se "pikkuhiljaa siistiksi"- taktiikka, ja ens kesän urakasta tullee luultua kevyempi. Tai sitte ei...

Tämän kesän piti olla myös elämäni lukukesä, ko kerta lomala on aikaa. Minun oli tarkotus lukea monta kirjaa. Ajattelin myös lukevani tilaamani digi-Hesarin joka päivä aamukahvin kans ihan kaikessa rauhassa ja kunnola. MeNaiset-lehen piti kuulua kesäkeskiviikkoihin (tilasin sen pariksi kuukaueksi, että anoppi sai Marimekon huivin). Myös Juoksija-lehen ja ruottinkielisen Runner's Worldin piti saaha minun jakamaton huomio ilmestymispäivinänsä. Loppukesästä potkua perjantaihin piti antaa pitkästä aikaa (hyvän tarjouksen takia) tilaamani Suomen Kuvalehen. 

Nooh... Loppujen lopuksi olen lukenu yhen pari vuotta kesken olheen kirjan lophuun, ja alottanu uutta, jonka olen saanu puohleen välhiin. Hesarin olen kunnola lukenu ehkä viitenä-kuutena aamuna, MeNaiset olen selannu läpi hätäsesti ylheensä silloin ko seuraava numero on jo tullu postissa, ja ehkä yhteensä kolme-neljä kokonaista juttua niistä lukenu koko kesänä. Juoksulehet on niinikhään selattu vauhila. Ja älkää ees kysykö niistä Suomen Kuvalehistä... Huoh.

Tämän kesän piti olla myös semmonen "kodin ja kokkailun kesä". Ittekseni olin aatellu, että olen oikein superhyvä vaimo, ja kokkailen (tai opettelen kokkaihleen) kaikkea itteleni ja mieheleni. Kun on kerta loma ja aikaa. Aattelin myös olla oikein kodinhengetär, ja raivata kaikki raivaamattomat kaapit, ja pistää paikat tip top. Niin, että syksylä voi sitte alottaa arjen puhtaalta pöyältä ja nauttia siisteistä kaapeista. Myös piha oli tarkotus laittaa semmosseen kunthoon, että sitä on helppo hoitaa. Tontin reunatki oli tarkotus siistiä viimisen pääle trimmerillä.

Nooh... Kokkaillu olen sillai kunnola ehkä kolme kertaa (en kyllä muista mitä, mutta ihan varmasti olen!) Miehele olen viime viikolaki vain lähetelly aamupäivisin töihin viestiä, että "hae kulta kaupasta ittele jotaki syötävää, ko vaimo ei ole taaskaan saanu aikaseksi laittaa lounasta". Muutamaa kaappia lukhuunottamatta raivaukset on tekemättä. Tontin reunoista huolta on yrittäny pittää anoppi, mutta ei sekhään riepu veikkosten joka paikhaan kerkiä.

Miksi mie en ole sitte masentunu näistä tekemättömistä hommista? Miksi en ole raivoissani, että minun Strömsö-kesä ei (taaskaan) toteutunu? Siksi, koska tämä on kaikesta yllämainitusta huolimatta ollu kertakaikkisen mahtava kesä. Kevät oli hurjan raskas, elämäni raskain, joten kesälä olhaan oltu perheen kans. Olhaan pietetty toisista huolta. Kun kerta on ollu siihen kunnnola aikaa. Olhaan nähty ystäviä ja sukulaisia, lähelä ja kaukana. Kun kerta on ollu siihen aikaa. Olhaan käyty miehen kanssa reissussa yhessä. Koska on ollu siihen aikaa. Olhaan vain oltu kotona. Koska on ollu siihen aikaa.

Ja hei! Näinä viimisinä lomapäivinä mie kattoin Täydellisten Naisten ekan tuotantokauen kokonaisuuessaan. Ihan vain koska oli siihen aikaa.

Niin, ja pesinhän mie tänä kesänä ikkunatki. Ihan vain koska mummo pakotti.

Mässyloma

Vielä ei ole vuorokausi vaihtunu! Vielä ehtii hakea wingsejä iltapalaksi ennenkö on maanantai, ja alkaa uusi parempi elämä! Ja vielä ehtii vetasta jälkkäriksi lomareissulta tuotua Tobleronea. Paha olo. Mutta nyt on veettävä kaikkea, koska keskiyölä se loppuu!

Tuttu juttu! Lomamässäilyt saavuttaa kulminaatiopisteensä, jolloin sekä kroppa että mieli tarvii ruothuun palaamista. Lähes kuukausi on syöty ja juotu melkeinpä ihan mitä huvittaa, ja parin viikon lomareissun jälkheen lenkkikamat nostethiin autosta täysin koskemattomina takasi vaatekaaphiin. On ollu aivan mahtava loma ja mahtava reissu, mutta nyt, maanantaina, alko se kaikki ylensyönti ällöttää. Tai oikeastaan se ällötys alko jo muutama päivä sitte, torstaina. Mutta eihän torstaina voi alottaa mithään uutta elämää!!!! Maanantai on ainoa oikea päivä.

Oli siis pakko vielä mässäillä viikonloppu. Vetoapua sain ystäviltä (WhatsAppissa nimellä "Mässyryhmä"), jotka tuli kylästelheen koko viikonlopuksi, ja joitten kanssa tuhothiin mm. mutakakkua, irkkareita ja Amarillon annoksia ranskanperunoihneen päivihneen. Ja eilen piti tosihaan sitte vielä viettää miehen kans semmonen mässäilyn grande finale ahtamalla iltapalaksi kanansiipiä ja suklaata. 

Mutta mulla ei ole ees yhtään morkkis! Tai no... on mulla. Oikeastaan ihan hirveä morkkis ko farkut kiristää!! Miksi sitä ei yhtään voinu kattoa mitä suuhunsa pistää? Miksi sitä ei voinu herräillä vaikka aamusin vähän aikasemmin ja lähteä lenkile?  No siksi ko olen ollu LOMALLA!! Ei lomala ole kivvaa jos pittää valita syömiset kaloripitosuuksien mukhaan. Eikä lomala ole kiva herätä aamula lenkile! Varsinkhaan jos ei ole yhtään aamulenkki-ihminen. 

Mie tajusin eilen, että olen oikeastaan oppinu tykkäähmään näistä uuen paremman elämän alottamisista. Mitä suurempi on itseinho, sitä suurempi on myös mielihyvä ja tyytyväisyys itheensä kun saapii taas elämän niin sanotusti ruothuun. On ihan käsittämätöntä, kuinka tämä päättäväisyys ja innostus on joka kerta yhtä vahva ja vakuuttava! Joka kerta uskon itheeni yhtä paljon, ja joka kerta uskon saavani aikhaan pysyvän muutoksen. 

Tai siis tällä kertaa en ennää usko. Tiän, että näitä mässylomia tullee. Mutta tiän myös että ne mennee. Mie tiän, että joka kerta pystyn alothaan entistä paremman ja terhveellisemmän elämän. Tiän, että tämä uusien elämien alottelu on pysyvää. Ja tiän, että se on joka kerta yhtä voimaannuttavaa. Vitsit mikä draivi tässä elämässä taas on! Mässyloma on tehny taas tehtävänsä!