Mässyloma

Vielä ei ole vuorokausi vaihtunu! Vielä ehtii hakea wingsejä iltapalaksi ennenkö on maanantai, ja alkaa uusi parempi elämä! Ja vielä ehtii vetasta jälkkäriksi lomareissulta tuotua Tobleronea. Paha olo. Mutta nyt on veettävä kaikkea, koska keskiyölä se loppuu!

Tuttu juttu! Lomamässäilyt saavuttaa kulminaatiopisteensä, jolloin sekä kroppa että mieli tarvii ruothuun palaamista. Lähes kuukausi on syöty ja juotu melkeinpä ihan mitä huvittaa, ja parin viikon lomareissun jälkheen lenkkikamat nostethiin autosta täysin koskemattomina takasi vaatekaaphiin. On ollu aivan mahtava loma ja mahtava reissu, mutta nyt, maanantaina, alko se kaikki ylensyönti ällöttää. Tai oikeastaan se ällötys alko jo muutama päivä sitte, torstaina. Mutta eihän torstaina voi alottaa mithään uutta elämää!!!! Maanantai on ainoa oikea päivä.

Oli siis pakko vielä mässäillä viikonloppu. Vetoapua sain ystäviltä (WhatsAppissa nimellä "Mässyryhmä"), jotka tuli kylästelheen koko viikonlopuksi, ja joitten kanssa tuhothiin mm. mutakakkua, irkkareita ja Amarillon annoksia ranskanperunoihneen päivihneen. Ja eilen piti tosihaan sitte vielä viettää miehen kans semmonen mässäilyn grande finale ahtamalla iltapalaksi kanansiipiä ja suklaata. 

Mutta mulla ei ole ees yhtään morkkis! Tai no... on mulla. Oikeastaan ihan hirveä morkkis ko farkut kiristää!! Miksi sitä ei yhtään voinu kattoa mitä suuhunsa pistää? Miksi sitä ei voinu herräillä vaikka aamusin vähän aikasemmin ja lähteä lenkile?  No siksi ko olen ollu LOMALLA!! Ei lomala ole kivvaa jos pittää valita syömiset kaloripitosuuksien mukhaan. Eikä lomala ole kiva herätä aamula lenkile! Varsinkhaan jos ei ole yhtään aamulenkki-ihminen. 

Mie tajusin eilen, että olen oikeastaan oppinu tykkäähmään näistä uuen paremman elämän alottamisista. Mitä suurempi on itseinho, sitä suurempi on myös mielihyvä ja tyytyväisyys itheensä kun saapii taas elämän niin sanotusti ruothuun. On ihan käsittämätöntä, kuinka tämä päättäväisyys ja innostus on joka kerta yhtä vahva ja vakuuttava! Joka kerta uskon itheeni yhtä paljon, ja joka kerta uskon saavani aikhaan pysyvän muutoksen. 

Tai siis tällä kertaa en ennää usko. Tiän, että näitä mässylomia tullee. Mutta tiän myös että ne mennee. Mie tiän, että joka kerta pystyn alothaan entistä paremman ja terhveellisemmän elämän. Tiän, että tämä uusien elämien alottelu on pysyvää. Ja tiän, että se on joka kerta yhtä voimaannuttavaa. Vitsit mikä draivi tässä elämässä taas on! Mässyloma on tehny taas tehtävänsä!