Nooh, nythän tässä kävi näin, että yhteinen loma loppu viikko sitte, ja arvatkaa onko talli ja varasto kunnossa... On kieltämättä vähän luuseri- ja saamaton olo, mutta myöhästä itkeä ko tilantheele ei ennää voi mithään. Ens kesänä sitte! Ehkä me kestethään tuota kaaosta vielä vajaa vuosi. Tai sitte ehkä me syksyn aikana sisäistethään se "pikkuhiljaa siistiksi"- taktiikka, ja ens kesän urakasta tullee luultua kevyempi. Tai sitte ei...
Tämän kesän piti olla myös elämäni lukukesä, ko kerta lomala on aikaa. Minun oli tarkotus lukea monta kirjaa. Ajattelin myös lukevani tilaamani digi-Hesarin joka päivä aamukahvin kans ihan kaikessa rauhassa ja kunnola. MeNaiset-lehen piti kuulua kesäkeskiviikkoihin (tilasin sen pariksi kuukaueksi, että anoppi sai Marimekon huivin). Myös Juoksija-lehen ja ruottinkielisen Runner's Worldin piti saaha minun jakamaton huomio ilmestymispäivinänsä. Loppukesästä potkua perjantaihin piti antaa pitkästä aikaa (hyvän tarjouksen takia) tilaamani Suomen Kuvalehen.
Nooh... Loppujen lopuksi olen lukenu yhen pari vuotta kesken olheen kirjan lophuun, ja alottanu uutta, jonka olen saanu puohleen välhiin. Hesarin olen kunnola lukenu ehkä viitenä-kuutena aamuna, MeNaiset olen selannu läpi hätäsesti ylheensä silloin ko seuraava numero on jo tullu postissa, ja ehkä yhteensä kolme-neljä kokonaista juttua niistä lukenu koko kesänä. Juoksulehet on niinikhään selattu vauhila. Ja älkää ees kysykö niistä Suomen Kuvalehistä... Huoh.
Tämän kesän piti olla myös semmonen "kodin ja kokkailun kesä". Ittekseni olin aatellu, että olen oikein superhyvä vaimo, ja kokkailen (tai opettelen kokkaihleen) kaikkea itteleni ja mieheleni. Kun on kerta loma ja aikaa. Aattelin myös olla oikein kodinhengetär, ja raivata kaikki raivaamattomat kaapit, ja pistää paikat tip top. Niin, että syksylä voi sitte alottaa arjen puhtaalta pöyältä ja nauttia siisteistä kaapeista. Myös piha oli tarkotus laittaa semmosseen kunthoon, että sitä on helppo hoitaa. Tontin reunatki oli tarkotus siistiä viimisen pääle trimmerillä.
Nooh... Kokkaillu olen sillai kunnola ehkä kolme kertaa (en kyllä muista mitä, mutta ihan varmasti olen!) Miehele olen viime viikolaki vain lähetelly aamupäivisin töihin viestiä, että "hae kulta kaupasta ittele jotaki syötävää, ko vaimo ei ole taaskaan saanu aikaseksi laittaa lounasta". Muutamaa kaappia lukhuunottamatta raivaukset on tekemättä. Tontin reunoista huolta on yrittäny pittää anoppi, mutta ei sekhään riepu veikkosten joka paikhaan kerkiä.
Miksi mie en ole sitte masentunu näistä tekemättömistä hommista? Miksi en ole raivoissani, että minun Strömsö-kesä ei (taaskaan) toteutunu? Siksi, koska tämä on kaikesta yllämainitusta huolimatta ollu kertakaikkisen mahtava kesä. Kevät oli hurjan raskas, elämäni raskain, joten kesälä olhaan oltu perheen kans. Olhaan pietetty toisista huolta. Kun kerta on ollu siihen kunnnola aikaa. Olhaan nähty ystäviä ja sukulaisia, lähelä ja kaukana. Kun kerta on ollu siihen aikaa. Olhaan käyty miehen kanssa reissussa yhessä. Koska on ollu siihen aikaa. Olhaan vain oltu kotona. Koska on ollu siihen aikaa.
Ja hei! Näinä viimisinä lomapäivinä mie kattoin Täydellisten Naisten ekan tuotantokauen kokonaisuuessaan. Ihan vain koska oli siihen aikaa.
Niin, ja pesinhän mie tänä kesänä ikkunatki. Ihan vain koska mummo pakotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti