Sinistä uskollisuutta

Reilut 10 vuotta sitte niitä alko näkyä katukuvassa Ruottissa. Sielä täälä. Kivoja ja erilaisia väriläiskiä. Mie olin tapani mukhaan kesätöissä Överkalixissa, ja harkittin kesän alusta lähtien niitten ostamista. Joka päivä harkittin. Pienen kylän pienessä kenkäkaupassa niitten hinta oli kutakuinki 550 kruunua, eli kuutisenkymmentä euroa, eli aika suolasen hintaset opiskelijalle. Mutta mie halusin ne. Nimittäin ihan omat Crocsit. Tai siis "foppatofflor", kuten niitä Ruottissa nimitethiin. (Se tullee siitä, ko Peter "Foppa" Forsberg maahantoi ja markkinoi niitä sillon.)

Ostopäätöksen jälkheen mietin monta päivää minkä väriset ostasin. Päädyin vaaleansinissiin, enkä ole hetkeäkhään katunu. Mulla oli ne jalassa jatkuvasti! Suomen puolela Crocseja ei vielä juuri näkyny, ja muistan kuinka ne keräs katseita. (Mm. Oulun yöelämässä. Joo, myönnethään. Ei ne ihan joka tilantheesseen ois sittenkhään sopinu...) Ne oli niiiiiin coolit! Niin rennot ja reiphaat ja coolit. Ainaki sen yhen kesän...

Se Crocsien glamour häipy nopeasti. Viimeistään siinä vaiheessa ko niistä alko tulla halpisversioita ja niitä alko olheen ihan kaikila. Siis myös Suomessa. Minunki foppatossut muuttu pääasiassa työkengiksi. Hyviksi työkengiksi! Vapaa-aikana ne toimi loistavasti ns. seutukenkinä. Ne oli kätevä potkasta jalkhaan lähti sitte hilpasseen postilaatikolla, uimassa tai jätskiostoksilla.

Todellisen hyötynsä ja kestävyytensä nuo vaaleansiniset aartheeni ovat näyttäny kuitenki kaikila vaelluksila joila olen viimisen 10 vuen aikana käyny. Niitä parempia tauko- ja iltahengailukenkiä ei kertakaikkihaan ole olemassa. Myös itse vaeltamisseen ne sopivat hätätilantheessa, vaikkaki se aika riskialtista hommaa onki. Mm. puolet Karhunkierroksesta vaelsin Crocseila ko vaelluskengät teki niin kamalat rakot jalkoihin. Ylläs-Levi -vaelluski meni samasilla tossuila ko vaelkuskengistä oli kiihreessä jääny pohjalliset kotia.

Nyt, 10 vuojen jälkheen, tuli aika ostaa uuet Crocsit. Vanhat saavat väistyä taka-alale, ja toimia lähinnä huussissajuoksukenkinä mökilä. Arvokas ja tärkeä tehtävä seki! Ne tossut ehti nähä ja kuulla kaikenlaista näitten vuosien aikana. Uskollisempia ja kestävämpiä kumppaneita saa hakea. Mutta nyt on tullu aika antaa tilaa nuoremmille. Uuemmille.

Ja huomattavasti halvemmille. Hinta on yli puolittunu 10 vuojessa. Eihän ne ennää cooleja ole. Mutta rentoja ja reiphaita kyllä!

Halpisversioita on tietysti myös kaupan ihan pilkkahinnala, mutta mie en tingi tässä asiassa. En ota riskiä. Crocsit tuntuu parhaimmilta jaloissa. Meilä on kummiski monet, monet kilometrit kuljettavana yhessä. Ei töissä. Eikä yöelämässä. Mutta elämässä.

Raivausraivo

Ai minun kesälomako? On kuule ollu Englannin reissua, vaellusreissua, mökkeilyä, keikkailua, lavatanssikiertuetta, sukulointia ja yhtä sun toista kesähommaa! Tämä viikko oli eka viikko ko mulla ei ollu mithään varsinaista ohjelmaa suunniteltuna. Ihan mahtavaa seki!

Siispä päätethiin miehen kans maanantaina totteuttaa se, mistä olhaan puhuttu ainaki neljä vuotta. Siitä on haaveiltu ja sitä on suunniteltu. Joka talvi on päätetty, että seuraavana kesänä se tehhään. Ja sitte ko ei ollakhaan kesälä ehitty (= otettu asiaksi tehä sitä), se on päätetty jättää syksyyn. Syksysinkhään ei kuitenkhaan olla otettu aikaa sille, vaan taas on vannottu homman hoituvan sitte seuraavana kesänä.

Nyt voihaan kuitenki sanoa, että kesä 2016 - summer of '16 - on se kesä. Se kesä, jona me vihdoin käythiin läpi joka ikinen laatikko, pussi, pussukka ja käärö mitä meän varastossa ja autotallissa on. Se on ollu meän Mount Everest. Se on ahistanu ja pelottanu. Siis että riittääkö happi. Sekä varastoon että autotalhiin on kuus vuotta sitte muuton yhteyessä tungettu kaikki se sälä, mille ei löytyny heti paikkaa talosta, ja sama meininki on jatkunu siitä lähtien. Ovia on vain aina raotettu sen verran, että sinne olhaan saatu heittää lissää tavaraa. Uutta ja vanhaa. Niistä tuli meän perheen mustat aukot, jonne kaikki vain katosi. Sieltä saatto joulusin aina löytyä jotaki joulukoristeitten näkösiä, ja lähes aina on löyetty sieltä esim. talviurheihluun tarvittavat välihneet, mutta mm. sulkapallo on pitäny lopettaa moneksi vueksi, ko toinen niistä mustista aukoista nielasi mailat ja pallot.

Me alotelthiin ihan rauhassa. Hiljokseen. Vähän niinkö lämmittelyksi raivathiin ensin taloa. Käythiin läpi kaappeja. Viethiin tavaraa hyväntekeväisyytheen ja kierrätykseen. Sitte käythiin varaston kimphuun. Ja lopulta autotallin. Kaatopaikale menevää tavaraa tuli lopulta kaks peräkärryllistä. Ja etheenpäin annettavvaa tavaraa melkoset määrät.

Siis voittako kuvitella kuinka puhdistunu olo nyt on?!?! Me emmä ole ollu ollenkhaan kartala siitä, mitä meilä on ja mitä ei. Aina ostethaan uutta, ko ei muisteta, että ennestäänki ois jo täysin samoja artikkeleita varastossa. Tai sitte ei löyetä niitä. Erittäin hyvä esimerkki tästä on meän taphauksessa maalauspensselit. Siis niitä löyty avvaamattomina kaupan pusseista varhmaan kahetkymmenet! Vois luulla että tässä jotaki alan firmaa pyöritethään ko maalaustelojaki löyty ainaki viiet. On inspiksen iskiessä ostettu, laitettu varastoon taltheen, ja saman tien unohettu.

Se on muutes vihonviimistä hommaa se tavaroitten muovipusseihin laittaminen. Niitä nyssyköitä meilä löyty ihan järjetön määrä, ja niitten sisällöissä ei ollu mithään järkeä eikä linjaa! Samassa pussissa saatto olla sandaalit, Fairy-pullo ja valokuvia. Ja ehkä vielä pari pensseliä ihan varmuuen vuoksi! Eihän tuomosia lajitteluja kukhaan muista, eikä niistä ällöttävistä muovipusseista näe läpi, eikä niitä ole kiva tyhjennellä ja lajitella ko kaikki tavarat on niin eri genreä.

Mie turhauduin jossaki vaiheessa niin niihin kaikenmaailman roinalaatikoihin joita on kertyny vuosien varrela kaikissa muutoissa, että nakkelin surutta menehmään kaikkea semmostaki, mitä olen kuljettanu mukana esim. muistona lapsuuesta. Siitä yks esimerkki tämä viimisen pääle tyylikäs lippis hurjasta nuoruuesta. Silläki uhala, että jonaki päivänä haluaisin taas laittaa tämän päähän, heitin sen pois.

En tiä kadunko muistojen pois heittämistä joku päivä, mutta nyt on ainaki aivan mahtava olo! Suorastaan euforinen! Kovasti lyöthiin kättä pääle miehen kans, ettei koskaan ennää päästetä meän varastotiloja siihen jamhaan missä ne oli nyt. Vannomatta paras, mutta luulen, että tästä taas jotaki opithiin. Ainaki seuraavan kerran ko muutethaan, kaikki laatikot purethaan heti, eikä kuuen vuen päästä.