Mutta nyt mulla on asiaa latukahviloista. Tai erämaakahviloista. Tai metsäkahviloista. Millä nimelä niitä nyt haluaakhaan kuttua. Voisin ehkä niputtaa myös semmoset pienet rinnekahvilat tähän. (Ei siis mithään isoja rinneravintoloita.) Lähtökohtasestihan ne on ihan parhaita!! Niissä on aina aivan omanlaisensa tunnelma! Ja kun näihin kahviloihin tulhaan ylheensä hiihtäen tai moottorikelkkaillen, kaikki maistuu aina paremmalta ko takana on urheilu- ja/tai ulkoilurupeama. Latukahvila on se keidas, missä oottaa palkinto puolimatkaan pääsystä. Sielä istuthaan hyväntuulisina posket punasina ja olhaan tyytyväisiä itheensä samala ko huihviin vetastaan nopeat (ihanat) hiilarit että jaksethaan taas jatkaa retkeä. Ja mikä parasta, jos on tullu paikale kaloreita polttaen, saat vettää ihan mitä vain!
Niin, ihan mitä vain. Mutta minun mielestä latukahvilassa on tietyt jutut mitä sielä pittää olla myynnissä. Tietenki kahvi, tee ja kaakao on itsestäänselvyyksiä, ja niitä löytyyki poikkeuksetta joka paikasta. Mutta sitte yks, mikä ois kyllä ehoton, on lätyt. Tai ees vohvelit. Ja ei mithään aamula valhmiiksi paistettuja kylmiä lättyjä vaan siinä paikan päälä just paistettuja. Ja siihen kermavaahtoa ja hilloa. Maksasin tosi monta euroa semmosesta ihan mielelläni!
No okei, joka paikassa ei ole mahollista paistaa lättyjä. Tai sitte iltapuolen kulkijoile ei riitä ennää taikinaa, mikä on kyllä ehkä kaikista pahinta mitä latukahvilassa voi tapahtua! Hinnastossa lukkee "muurinpohjalätty 3€", ja sitte kuulet, että sitä ei ennää sinä päivän saakhaan!! Huijja mikä kohtalo! Aivan mennee kylmät värheet, ja silhmiin nousee vesikalkamat!
Jos nyt siis tilanne on se, että sitä lättyä ei saa, niin tarjola täytyy olla hyviä korvaavia tuotheita. Kuten esim. isoja, tuohreita ja kosteita kanelipullia. Ei mithään marjapullia tai toscapullia, vaan ihan rehellisiä kanelipullia. Eikä myöskään mithään "yön yli nukkuhneita", vaan samana aamuna uunista tulheita. Tai voi ne yön yli nukkuhneet olla halvemmalla jossaki erilänsä siinä tiskilä, niin saavat visummat retkeilijät ottaa siitä, jos ei kanelipullan tuohreus ole sydämen asia. Kanelipullale vaihtoehtona voi olla tuohreita munkkeja. Mie en itte niistä niin välitä, mutta tiän, että monile se munkki latukahvilassa on jotenki perinne. En kyllä yhtään tajua miksi, mutta menkhööt! Kunhan löytyy sitä kanelipullaaki.
Aina joskus sattuu vastaan latukahviloita, joissa on ihan hulluna leivostarjontaa, mikä on tietysti ihan ok. Vaikkaki tarpheetonta, ko lätyilä, kanelipullila ja munkeilaki pärjäis... Mutta siis jos nyt haluaa sitä tarjontaa laajentaa, niin edellä mainittujen lisäksi mokkapalat on hyvä vaihtoehto. Niissä vain täytyy olla tarkkana, ettei piä asiakasta pilkkanansa liian ohuella kuorrutuskerroksella. Latukahvilan asiakas on nähny enemmän tai vähemmän vaivaa sinne tullessansa, joten mokkapalan kuorrutusta häätyy olla rohki paksu kerros! Asiakas kyllä hoksaa, jos on yritetty säästää väärässä paikassa.
Sitte ko latukahvilassa on nautittu haluamansa tuotheet, monet ostaa matkaan vielä evästäki. Mulla on ihan pari mielipidettä mitä sielä kannattaa olla. Suklaapatukathan on tosi hyvä ja helppo juttu. Paras vaihtoehto on Twix, koska siitä voi syä toisen puoliskon heti latukahvilan pihassa, ja toisen sitte vähän ajan päästä. Toinen hyvä on Kismet, ko siitä saapii sopivia (isontuntusia) palasia. Monet tykkää myös Pätkiksistä ko ne on sopivan kokosia. Jos pätkislinjale lähtee, niin sitte ehottomasti niitä isompia Pätkiksiä. (Jotka kyllä minun mielestä on edehleen liian pieniä...) Suklaalevyt on latukahviloissa aika turhia. Kuka ostaa latukahvilasta kokohnaisen suklaalevyn?? Se itsepetos on huomaamattomampi ko ostelee niitä pieniä patukoita.
Suolasta jos on myynnissä, niin kermanen lohikeittohan ois maailman parasta! Mutta monessa latukahvilassa tähän ei ole mahollisuutta, joten sitte ehottomasti ruisleipää. Ja meetvurstila. Ei mithään vaaleita sämpylöitä kevytjuustola. Sitte semmoset pienet sipsipussit on käteviä. Ne ei kyllä ole mithään maailman perintheisimpiä, mutta eihän tässä nyt sentäs mitenkhään kaavoihin kangistunheita tai muutosvastarintasia olla!
Nooh, helppohan sitä on täälä asiakaspuolela kranttu olla. Jonku verran on itteläki tuosta kahvilayrittäjyyestä kokemusta. Meilähän oli siis joskus vuona 1990 tienvarsikahvila minun pikkusiskon kans meän kotitalon eessä. Meilä oli myynnissä vihreitä kuulia (á 2 markkaa) ja kylmää mehua. Ei ollu kovin kannustavia naapureitten kommentit ko pitivät meän tarjontaa laihana. Tiän siis kuinka rankkaa se voi olla! Tsemppiä siis kaikile latukahvilayrittäjille määrätietosten asiakhaitten kans!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti