Reipasta ponnistelua

Vitsit että ihmiselle voi tulla reipas olo pienistä asioista! Mulla se on viime viikkoina tullu sängyn pettauksesta. Meilä ei nimittäin ole vuosikaussiin harrastettu päiväpeittoa sängyn päälä. (Paitsi jos meilä on ollu jotku minun järkkäämät vaatekutsut, jolloin olen tienny meän makkaria käytettävän sovituskoppina.) Itte asiassa piti ihan silloin äitiysloman alussa ettiä sitä päiväpeittoa ko en heti muistanu mihin olin sen sillon joskus aikoja sitte tunkenu. Hitsit, kyllä siitä tullee niinkö semmonen rohki selkärankanen olo ko pettaa sängyn! Siinä tuntuu, että on niinkö kaikki mahollista ja että pystyy mihin vain! Eikä se ole ees ko semmonen minuutin ponnistus ko sen päiväpeiton nakkaa sängyn pääle. Wau!

Toinen ponnistus, mistä tuli varsin reipas olo oli synnärikassin pakkaaminen tässä erhäänä iltana. Olin jotenki yllättyny, että se oli rakas puolisoni joka alko siittä huolehtiin. Vissiin hänestä alko tuntua, että meiläki voipi tulla lähtö yhtä koska, ko eräs ystäväpariskunta käväsi pulhauttamassa uuen ihmisen tähän maailhmaan viime viikola muutaman päivän ennen laskettua aikaa. No ei kait siinä! Methän googlasimma mitä kaikkea sitä semmosseen kassiin ruukathaan laittaa, ja niin se vain täytty yks pikku putkikassi. Kuten arvata saattaa, tärkeintä oli miettiä, mitä herkkuja pakkaan matkaan. Rakhaat herkkusuuserkut kyllä varotteli, että niitä herkkuja saattaa joutua hommaahmaan siihen kassiin useamman kerran ennen h-hetkeä, ja sitä se eppäili tuo puolisoki. No, yrittänyttä ei laiteta, joten ostelin kassiin useammanlaista patukkaa, ja lisäksi tietenki lakua ja salmiakkia, joita on tässä raskauen aikana pitäny vältellä. Tuomosia pillimehuja hommasin kans muutaman ko sain vinkkiä, että ne vois olla kivoja. Vaikea arvioijja mitä siinä tilantheessa sitte oikeasti haluttaa, mutta sitä vartenhan paikala on tuo tuleva isä, joka toteuttaa minun kaikki toihveet synnytyksen aikana!

Tulevan isän tehtävistä puheenollen... Tämä meän perheen tuleva isä kävi erhäissä varpajaisissa viime viikola ja kuuli sielä, että jotku tuohreet isät ostaa tuohreele äitile lahjan - monesti jonku korun - vähän niinkö kiitoksena ja kunnianosotuksena siitä lapsen kantamisesta ja synnyttämisestä. Tälle oli hauska nimiki: ponnistuslahja! Hahaa! Mie en ollu koskaan kuullukhaan moisesta, mutta mitä enemmän sitä alko aattehleen, sitä kivemmalta se alko tuntuhmaan! Onhan se nyt hyvänen aika ihan järkyttävän iso juttu, että ensin on reiphaasti raskaana sen noin 40 viikkoa ja sitte reiphaasti puskee sen lapsukaisen maailhmaan! Onhan siinä lapsessa tietekki lahjaa ihan tarpheeksi, mutta kaunis ajatus tuomonen lahja on joka taphauksessa.

Viisas mies ois jättäny ehkä kertomatta ko. tavasta... Miehän aloin kattokaa heti miettiä, että mitä mie haluan tästä kaikesta yltiöpäisestä reiphauesta ja tulevasta synnytyskoitoksesta ponnistuslahjaksi. Sanoin kyllä ensin, että enhän mie mithään tarvi. Että suklaa ja kukat esimerkiksi käypii hyvin ponnistuslahjasta. Aloin sitte kuitenki hunteerata, että nyt ois saumaa toivoa jotaki vähän isompaa ko kerran mieheen on tuomonen ajatuksensiemen saatu kylvettyä. Mietin, että mikä koru ois kiva ja myönnettäkhöön, että vähän illan hämärissä googlailinki...

Mutta ko mie en oikein ole semmonen koruihminen. Tai kyllä mie koruja piän, mutta olen kuitekki enemmän semmonen rysyäjä, ettei mulle kannatte kovin arvokhaita koruja hommailla ko ne katoaa tai tuhhoutuu joka taphauksessa. Sitte hoksasin, että eikös se olis järkevää jotaki käytännöllistä hommata ko kerta alethaan homaahmaan. Ja niin mie sen keksin! Miehän tartten pertsan sukset! Pitopohjasukset! Niitä olen ollu ostamassa jo monta vuotta, mutta olen saanu vasta monot ostettua. Ja aatelkaa, miten siinä ois niinkö symboliikkaaki: PONNISTUSlahja. Sais alkaa heti ensilumenladula ponnistelheen lokakuun lopussa! Onko reiphaampaa lahjaa!?!

Joopa joo, miehenki mielestä sivakat olis kyllä ihan nerokas ponnistuslahja... Mutta vähän kuitenki koetti kysellä, etteikö tosihaan mithään miehleistä löytys koruliikheestä. Että ei tarttis sitä ponnistusajatusta niitten suksien takana jokaselle vastaantulijalle sielä synnärillä selittää...