Eilen mie sain kuulkaa sitte tehtyä sen kaikista tärkeimmän valmistautumishomman. Sen homman, jonka tekemistä olen siirtäny ja siirtäny. Asettanu ittele deadlinen ja taas siirtäny sitä. Se homma kasvo suureksi painavaksi möykyksi minun sisäle ja lopulta se vaivasi minua päivittäin. Yöläki saatoin herätä miettihmään sitä. Kunnes sitten eilen mie tehin sen! Siivosin nimittäin etheisen kolpalipaston kokonaisuuessaan!! JES!! Tiättäkö, sen lipaston, johon vain aina tungethaan kaikkea tavaraa ko ohi kävehlään. Kaikkea tavaraa, jolle ei oikein ole muuta paikkaa. Kaikkea krääsää, mitä piilotethaan sinne pöyiltä ko viehraat on tulossa. Vuosien mithaan sinne kertyy järjetön määrä kolpaa, eikä lopulta kukhaan tiä mitä kaikkea sielä oikeasti on. Laatikot täytyy tunkea väkivalloin kiini, koska ne pursuilee sitä ällöttävvää pikku kolpaa. Se on just se lipasto, missä on kaikki kadohneet tavarat, mutta mistä niitä ei kuitenkhaan koskaan löyvvy.
Niin että SEN lipaston hoitelin eilen! Eli vauva voi minun puolesta tulla vaikka huomena! Kaikki on valmista! Kaiken muun ehtii kyllä laittaa kunthoon myöhemminki. Pääasia, että kolpalipasto on korjattu! Kolpalipaston ylin laatikko - joka on se kaikista pienin, ja joka on ollu kaikista laatikoista eniten täynä - on nyt pyhitetty nenäliinoile. Eikö olekki kaunis? Voisin tuijjottaa sitä tuntikausia! Mie olen vähän miettiny, että voisin laittaa tuohon viehreen Mynthoneita, mutta katothaan! Pastilleista on lyhyt matka kaaokseen, sanokaa minun sanohneen!
Olen nyt oikeasti yrittäny ajjaa meän kothiin sisäle sitä sääntöä, että kaikile tavaroile on oltava oma paikkansa. Kuten monessa muussaki kodissa, meiläki ongelmana on ollu se, että kun tavarat on tungettu aina vähän mihin sattuu ja missä on ollu tillaa, kaikki on ollu ihan levälänsä ympäri taloa. Päätin perustaa erilaisia teemalaatikoita mm. tähän etheisen lipastoon. Käsilaukuile ja kauppakasseile löytyy nyt omansa. Sitte päätin, että yhessä laatikossa on kaikki matkaihluun liittyvä pikku sälä, kuten niskatyynyt, matkalaukkuvyöt, passit jne., mutta koska tämä ko. laatikko oli sen verta tilava, päätin yhistää siihen teeman, joka ei tässä taloudessa todellakhaan tartte ommaa laatikkoa, nimittäin ompelun. Toki mummon ostama ompelukone kodinhoitohuohneessa vie oman tilansa, mutta tähän lipastoon sain oikeinki mukavasti livhautetttua kaikki minun omistamat neulat ja langat. Laatikon teemaksi tuli siis luontevasti "matkailu ja ompelu".
Kun olhaan nyt tätä tavaran karsimista harrastettu, on luonnollista, että tillaa vappautuu kaapeista huimaa vauhtia. Näin ollen olen yhistelly erilaisia artikkeleita rohkeasti samoihin kaappeihin. Nykysten meilä on mm. yhen kaapin teemana "laskut, kuitit, käyttöohjeet, pöytäliinat ja verhot". Kyllä sieltä se logiikka löytyy ko tarpheeksi miettii! Keittiössä yks ehkä ennakkoluulottomimmista teemoista on "murot ja alkoholi". Tai "säilykkeet ja yskänlääkkeet". Tai "eräily ja sodastream". Miehen mielestä voihaan tässä vielä vähän hioa tätä teemotusta... Se kyllä passaa! Ois nimittäin mullaki sanottavaa siitä, että hän perusti oman työkalukaappinsa vauvanhoitotavarakaapin yhteytheen... Mutta toissaalta, pääasiahan on, että kaikele on oma paikkansa! Ja kerrankos sitä vasaraa vaippoja vaihtaessa tarttee!
No, vaikka tässä on kovasti puhuttu tästä "paikka kaikelle"-ajattelusta, ja tärkeimmät hommat muutamaa kaapinraivausta lukhuun ottamatta on saatu tehtyä, meilä ei kuiteskaan ole sille vauvale vielä ihan päätetty paikkaa tässä huushollissa... Tai alustavia neuvvotteluita sijotuspaikasta on käyty, mutta mithään lopullista ei vielä ole. Tai siis tietenki hän saapii olla joka puolela, mutta monestihan ihmisillä on kuitenki vauvale niinkö alusta asti jo jonkulainenkhaan oma soppi. No, me emmä ole vielä päättäny mikä se soppi on, joten hänen sänkynsä on nyt väliaikasesti sijotettu meän soittohuohneesseen. Sinnehän se istahti näppärästi äänentoistolaitheitten, sähkörumpujen ja kosketinsoittimien keskele! Siskon taiteilema Kiss-tauluki "God gave rock and roll to you"-teemala sattu sopivasti tuohon sängyn yläpuolele. (Vähän kyllä mietin, että siirtäsin sen uuele paikale rumpujen taakse, ja pinnasängyn yläpuolele tulis mummolta saamani suojelusenkelitaulut... Hmm..) Täytyy nyt miettiä, että miten tehhään, mutta onhan meilä aikaa, ko eihän se lapsi ymmärrä vielä monheen vuotheen vaatia ommaa huonetta! Ja jos hänet kasvattaa ihan alusta asti siihen, että hänen huohneen teema on "musiikki ja lapset". On se ehkä kuitenki kivempi ko esim. "pyykit ja lapset"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti