Ylläritpyllärit

Yhtäkkiä tuli sähköpostiin junaliput Rovaniemi - Oulu - Rovaniemi, ja kuitti maksetusta huohneesta Oulun Scandicissa. Ja tälle viikonlopule. Viikonloppu ennen minun synttäreitä. Tä? En mie ole mithään lippuja tilannu, saatikka huohneita maksellu! Siinä hetken ihmeteltyäni, selvisi, että niin kovin rakas aviomieheni oli päättäny yllättää minut, ja järjestäny mulle reissun. Hän kun tietää kuinka paljon kysseistä kaupunkia rakastan! Ja hän kun tietää, kuinka aina välilä kipeästi kaipaan ommaa hömppäaikaa. Voi vitsi!!! Aivan mahtavaa! Mitä olen tehny ansaitakseni tuon miehen? Tuurila ne laivatki seilaa!

Siinä aloin sitte jo miettiä, että yksinkös mie sielä Oulussa sitte hotellissa yövyn ja nautiskelen? Että ihan kiva toki varhmaan seki, mutta kyllähän se niinkö jonku komppiksen kans ois ehkä rattosampaa. Kun sitä äähneen Tonile pohin, hän kehotti kattohmaan tarkemmin sitä Scandicin kuittia. Ja siinähän se oli, rakhaan ystävän, Heinin, nimi samassa huonevarrauksessa!!!! JES!! Aivan parasta!

Mie niin tykkään tulla yllätetyksi. Se vain voi olla vähän hankalaa, ko olen niin kova itte suunnittelheen kaikkea. No, nyt kyllä tuli tämä reissu ihan puun takkaa, ja tuli kyllä erittäin hyvhään sauhmaan!! Sekä ittele, että ystävälle.

Ouhluun ko pääsin, tehtiin heti Heinin kans suunnitelmat mitä tehhään (eli lähinnä että missä kaikkialla syöhään). Heini varas tarkoin valitusta ravintolasta pöyänki rankan valintaprosessin päätheeksi, ja sitte lähethiin ulkoihleen. Ja mihinpä muuale ko Nallikarhiin! Hirveän hyvä idea Heiniltä! Lenkin päätheeksi mie olin jo täyttä häkkää lähössä kaupunkhiin kahvilan pullatiskien kautta hotellille palauttavalle välipalale, ko Heini ilmottiki, että ei lähetäkhään Nallikarista vielä, vaan menhäänki käyhmään sisälä Kylpylä Edenissä.

Ja tiättäkö mikä minua sielä ootti?!??!? No kuulkaa ensin semmosilla lämmitetyilä savilaatoila rentoutuminen ja siihen pääle hieronta! Tämän Heini oli järkänny mulle synttärilahjaksi! Siis mitä siinä ossaa ihminen muuta sanoa, ko kiitellä niin kauan että toisela mennee hermot!?!!? Aivan mielettömän ihana lahja, ja tuli kyllä kertakaikkihaan tarpheesseen seki.

Hemmottelun jälkheen suunnathiin hotellille laittauthuun illan syöminkejä varten. Mutta kappas vain, tie veiki ihan eri ravintholhaan ko mikä olthiin varattu! Tai siis mitä ei oltu varattu. Heini oli tehny valesoiton siihen meän valittehmaan ravintohlaan, koska ravintolavarraus oliki tehty jo aikasemmin ihan muuale. Minun selän takana. Taas minua viethiin ko pässiä narussa ja veethiin höplästä. Mahtava tunne! Oli niin huippua, että Heini oli jaksanu tämän ruokapaikanki salasuutena multa pittää, vaikka kovasti koitin päsmäröijjä!

No, me syöthiin hyvä illallinen, ja alethiin sitte maksahmaan, kun tarjoilija toi pöythään lasillisen Fazerin sinisiä ja kortin, jossa hyvvää syntymäpäivää toivottivat äiti ja isi, ja samala tarjoilija ilmotti, että lasku on jo hoijjettu ja toivotteli hyvää illanjatkoa. Siinä vaiheessa en ennää tienny miten oisin! Oli niin erityinen olo ko oli niin monta yllätystä takana, ja niin monta ihmistä jotka oli aatellu minua ja järjestäny multa sallaa tämmösiä juttuja. Kiitos Toni, Heini, äiti ja isi!!

Tämmösiä pitäis kaikkien ihmisten saaha kokea! Järjestäkää, ystävät, toisilenne yllätyksiä!! Ei ne tarvi mithään suuria juttuja olla, vaan pienetki jutut on hauskoja. Kunhan se yllätysmomentti siinä on! Ja hirveän kivoja tämmöset niinkö aihneettomat yllärit. Että ei mithään tavaraa, vaan elämyksiä! (Tai no, kyllähän siinä jotaki aihneellistaki tarttu Oulusta matkaan ennen ko kotimatkale pääsin tänhään, mutta ihan vain kaikkea tuiki tarpheellista...)

Kotia ko pääsin, niin totesin Tonile, että jos 37 täyttäessä saa tämmösiä lahjoja, niin en kyllä malta oottaa nelikymppisiäni!