Juhannuksen kunniaksi

Jaa se alko facebookin uutisvirrasta päätellen taas se juhannushössötys. Tuntuu, että kaikki on matkala jonnekki, ja kaikki tekkee juhannusostoksia ja valmistellee juhannustraditioitansa täyttä häkkää. Mie olen ehkä vähän katheellinen. Miksi? No siksi, että en oikein ossaa tätä juhannusta, ja mie haluaisin osata! Mulla / meilä ei ole kertakaikkihaan mithään juhannusperintheitä. Mie en tiä miksi, mutta jotenki se juhannus ei ole koskaan tuntunu mitenkhään tärkeältä jutulta. Meilä ei esim. päiväkodista tullu mithään (muistutus)viestiä, että juhannusaattona on päiväkoti kiini. No ei tullu, ko kaikki muut maailman ihmiset tajuaa, että juhannusaattona ei päiväkoti ole auki! Monet sannoo, että suomalaisile juhannus on jopa isompi juhla ko joulu. Mie en poka ossaa yhtään samaistua vaikka oikeasti haluaisin!

Pitäskö sitä sitte alkaa luohmaan jotaki omia perintheitä? Täytyypä ottaa miehen kans palaveri ja miettiä mikä ois meän perheen juhannusperinne. No, ainaki se on taas yks hyvä syy laittaa jotaki vähän spesiaalimpaa ruokaa. Ja ehkäpä jotaki herkkujaki... Sehän se on tämmösellä herkkunarkkarilla heti ekana mielessä!

Huijja! Ei kyllä tarttis olla. Olen menestyny aika hyvin tämän fitmama-elämän totteuttamisessa, ja siihen on kuulunu erittäin, erittäin maltillisesti herkkuja. Hetken jo luulin, että suhteeni kaikheen makehaan ois muuttunu, kunnes taas erhäänä päivänä löysin itteni tonkimassa pakastimesta mokkapaloja, joista söin vain pelkät kuorrutukset. (Ne sokerikakkupohjat on nähkääs ihan turhia kaloreita.) Pakko myöntää, että nyt on ollu vähän vaikeita päiviä tässä näitten "oikein" syömisten suhteen...

Mutta olen kuulkaa pari viikkoa sitte löytäny yhen keinon, millä ainaki vähän saan suitsittua itteäni! Tehin puhelimen taustakuvaksi semmosen motivaatiokuvakollaasin, jota vilkasen aina kun meinaan kaupassa ostaa jätskiä, tai kun kotona lähestyn herkkulaatikkoa "sillä mielin". On auttanu! Nämä motivaatiokuvat ovat siis karseita otoksia minusta mm. joogaamassa. Oikein semmosia #fatmama-kuvia! Juu juu, toki olen myös hyvin itsemyötätuntonen, mutta tunnen itteni, ja tiän, että armeliasuuela itteäni kohtaan en pitkäle pötki!

Sen verran tämä itsemyötätunto on kuitekki vaikuttanu, että olen vihdoinki puolittanu vaatekaappini sisällön, ja heivannu sieltä mm. kaikki vaatheet joitten mahtuminen pääle on niin pitkässä kuusessa, että masennun ko ees aattelenki sitä. Siispä päätin, että niitten ei tarttekhaan mahtua mulle pääle, ja annoin ne pois semmosille joile mahtuu! Mie hommaan uusia pienempiä rätei ja lumpui kun sen aika on.

Mutta sen aika ei ole vielä, sillä nyt on se juhannus! Ja kesäloma! Vaikka en siis juhannusta mitenkhään suurena juhlana ole pitäny, niin on se kyllä tänä vuona siinä mielessä juhlava, että tästä alkaa meän perheen yhteinen loma. WUHUU! Elsi mennee seuraavan kerran päiväkothiin elokuussa, ja Toniki ainaki yrittää lommailla siihen asti. Aijjon nauttia lomasta mm. maistelemalla uusia jätskejä. (Sehän ei siis haittaa ko ne jätskipuikot on niin naurettavan pieniä!) Ja ehkäpä leivon juhannuksen kunniaksi. Vaikka mokkapaloja...