Kitinää, kitinää

Aina välilä on näitä päiviä. Huh huh. Esikoinen alotti taistelun maailmaa vastaan jo aamutoimila. Hamphaitten pesuyritykset laskethiin tänhään ilmeisemmin räikeiksi ihmisoikeusloukkauksiksi, kuten myös pyjaman riisuminen. Aamupalala pahinta mitä ihmiselle voi tehä oli antaa hälle rahkaa ko hän pyysi rahkaa. Siispä rahkakipossa hyväksi uitettu lusikka oli syytä heittää seihnään ja upottaa molemmat käet rahkaan ja nuolla sitte sormet. Toimituksen lopuksi ylimääränen rahka pyhithiin hiuksiin. Tähän mennessä olthiin oltu herälä noin 55 minuuttia ja kaikkea tekemistä säesti semmonen aivoja raastava turhanpäivänen vinkuminen, välilä kiihtyen ja välilä hellittäen. Neiti Pikkusisko aisti Isosiskon joutuhneen vääryyksien kohteeksi, joten hän alotti sympatiakitinät myös heti herättyänsä.

Siinä paihneessa keitin hirveän pahat aamukahvit, joten pinna kiristy kiristymistään. Olin pari tuntia herräämisen jälkheen jo siinä pisteessä että googlailin Bahaman lentoja (yhele hengele!) vasemmalla käelä ko oikealla koitin ettiä laatikoista peltoreita että saisin vaimennettua ne äänet jotka ampuu kaikki minun negatiiviset käyrät hetkessä taihvaissiin.

Koetethiin antaa Rouva Pääministerille vähän ommaa aikaa, ja päätethiin ottaa ittekki rennosti. Mitä sitte jos on vielä louhnaala pyjama päälä? Tai aamupalarahkaa hiuksissa (ja seinissä)? Ja mitä sitte että hajottaa koko talon? KUNHAN EI KITISE!

Mutta kitinä se vain jatku, ja louhnaala lenteli sitte makaroonit ja jauhelihat ympäri keittiötä. Selvä. Olhaan sitte pahala kiirilä! Omhaan känkkäränkhään sain vauhtia vielä ko menin siinä lattialta kerättyjä ruokia syessäni vilkasseen Facebookin Lastenkirppiksen ilmotuksia, ja sielä jollaki oli ollu TUNNIN myynnissä tasan samanlainen unipesä ko mulla oli pari viikkoa sitte, ja josta hän sai heti pyytämänsä 35 euroa! Mie pyysin alun perin 25€ ja viikojen ajan laskin ja laskin hintaa, ja lopulta sain 12€. Mulle käy kaiken kauppaamani tavaran kans just näin. ÄRSYTTÄÄ! Ja kaikkea sitä ärsytystä säesti se lasten kärtyäminen. Aaarrggh!

Ja homma se vain jatku kun piti alkaa oikeasti pukea. Kaikila lähes 2-vuotihaan voimila minun rakas itteppäinen lapsi pisti vastaan. Lopulta saathiin housut vaihettua, mutta nyt (klo 12.30) on sitte yöpaijjan paita toppatakin alla ja uimatossut jaloissa kenkien sijasta ko olhaan matkala mummohlaan.

Ihan sama.

Mutta hei, nautithaan nyt näistä päivistä, ko ”ne mennee niin vauhila” ja ”lapset on vain niin vähän aikaa pieniä”!

Kesämuistiinpanoja

En ees yritä synnyttää mithään yhtenäistä tekstiä, joten tässäpä ranskalaisin viivoin ittele myöhemmin muistamisen arvosia (?) asioita:

- Näin 3,5kk iässä Ulla herräilee ylheensä 2 kertaa yössä. Kiitän joka ikinen päivä siitä, että ei (ylheensä) tunnin välein! Muistutan tässä yhteyessä itteäni siitä, että viisasta ois mennä illala nukkuhmaan heti ko Ullaki mennee, eikä venyä pystössä puolileöin.

- Vaikka en tykkää mehujäistä, heltheelä Amppari ja (uusi tuttavuus) Leppis on ihan saihraan hyviä!

- Miniloma Oulussa oli menestys! Lapland Hotels Oulun sisäparveke oli ihan verraton lisätila aktiiviselle taaperolle, joten onneksi en muistanu varausta tehessämme toivoa huonetta, jossa ikkuna on kadulle päin.

- Ulla vaikuttaa VIHAAVAN koko pienestä sydämestään kaukalossa matkustamista. Jos hän ei nuku, niin hän huutaa. Huutaa niin, että meinaa tukehtua, ja niin lujjaa, että äitin laulama Mörkö se lähti piiriin ei ees kuulu sen huuon yli. (Siedätyshoito on menossa, sillä parin viikon päästä eessä on 700km matka serkkutytön häihin Ramsehleen. Kattothaan siedättyykö Ulla kaukalossa matkustamisseen vai me Ullan huuthoon. Niin että tsemppiä vain meile! Perjantaina häätys olla perilä, joten me varhmaan lähemä joskus maanantaina tai tiistaina kotoa liikheele.)

- Kempehleen bussipysäkit on aivan mukavia. Pysähythiin melkein niilä kaikila ko käythiin Oulusta päiväreissu Limingassa. Ullaki ilmeisesti tykkäs, koska hän lopetti huuon aina ko pysähythiin uuele pysäkille. Onko tässä meän perheen tulevaisuuenki lomien teema? Ehkä koitama keksiä jotaki muuta!

- Mulla on kyllä niin paras aviomies! Se oli järjestäny mulle yllärinä hieronnan Oulun reissun yhteytheen. Aijjettä! Minun selän takana oli juonittu taas Elsin Heini-kummin kans. Tuli kertakaikkihaan tarpheesseen! Ja kyllä se hieroja suohraan sano, että hän minuna varrais heti Rovaniemeltä pitkän sarjan hierontoja, että sais paikkoja ees vähän auki. Ups!

- Totesimma Oulussa lommaillessamme, että kun mukana on voimakastahtonen taapero, täytyy ottaa ittele kiitokset niistä hetkistä jolloin näkkee, että hän on ilonen ja onnellinen, sillä kaikki kiva loppuu hänen mielestä aina liian aikasin. Itkupotkuraivarit tullee joka kerta ko hänet nostethaan pallomererestä pois, tai ko huvipuiston laite pysähtyy, tai kun hän ei saakhaan syötyänsä poistua ravintolasta Oulun kaduile iltaa viettähmään. Meän vanhempina täytyy muistaa, että hän ei vielä ossaa olla kiitollinen, että sai niinki pitkään olla pomppulinnassa. Ja meän täytyy muistaa, että me tehhään hälle palvelus joka kerta ko me tarjothaan hälle pettymyksen kokemus. 

- Jungle juice barin Coconuts-smoothie on aivan hurjan hyvvää!

- Viveca Stenin äänikirjat (på svenska) ovat varsin hyvvää viihykettä hellepäivinä nuhasen vauvan kanssa sisälä ollessa. Aina välilä huomaan kuitenki oottavani jo ens kessää, jolloin mahollisista heltheistä päästäs nauttihmaan veen äärele. 

- Imettäminen on ollu mulle henkisesti todellinen kasvun paikka, ja olen välilä ollu tosi ahistunu. Vaikka homma lopulta alko sujua (tai siis siihen alko tottua), olen ilonen, että myös pulloruokinta onnistuu vähitellen, ja pääsen siitä imetys(- ja sometus-)pisteeltä välissä tuulethaan päätä. Nyt jännitän miten homma mennee tulevana lauantaina, jolloin me lähemä Tonin kans Rock in the City -festareile ja Mumma ja Vaari tullee meile hoithaan lapsia. 

- Me olema tänä kesänä käyny monena päivänä syömässä louhnaan, välipalan tai päivällisen ( = makkaraa) jollaki Rovaniemen yli sadasta laavusta. Se on mahottoman mukava ja helppo pieni ohjelmanumero lasten kans jos tuntuu että jollekki päiväle ei ole tekemistä. Toimii säälä ko säälä ja kaikki viihtyy! (Paitsi Ulla viimisimmälä reissula, mutta ei nyt puhuta siitä.)

- Olhaan huomattu, että nämä meän lapset on kyllä opettanu meile hetkessä elämistä. Ja sitä, että ei tartte - eikä kannatte - jatkuvasti olla kaikki (loma)päivät täynä ohjelmaa, eikä jatkuvasti tartte yrittää säntäillä jonnekki. On parempi tehä vähemmän ja kunnola ajan kans, ko enemmän ja hutasemalla kiihreessä. Koska yhtäkkiä vastaan saattaa tulla joku keinu, jossa haluaaki keinua jonku aikaa. Ihan seku vain.

"Vielä viimiset herkut..."

Se oli semmonen kuukausi se! Tämä fitmama on ollu enemmänki siinä fatmama-moodissa kesäkuun alusta lähtien joitaki poikkeusaikoja lukhuun ottamatta (motivaatiokuvista huolimatta). Kaikki elämän epäsäännöllisyyet vaikuttaa välittömästi minun terhveellisseen elähmään. Meän perheessä vieraili kuukauen sisälä keuhkokuume ja joku rokko (ilm. vesirokko) ja niitten välissä olhaan oltu reissussa ja oli ristiäiset ym. Kaikki tämä on tehny sen, että mie en ole voinu vähempää välittää omista syömisistä tai liikkumisista. Mikä siinä onki? Sitähän jaksaiski kaiken - ilot ja huolet - paljon paremmin ko söis ravitsevaa ruokaa, ei mättäis herkkuja ja kävis vähän ulkoilemassa. Mutta ei. Ei paljon kiinnosta sairaalan kahviosta napata mukhaan salaattia, tai kävästä lenkilä sillä aikaa ko puoliso on päivystyksessä kuuhmeisen lapsen kans. Eikä myöskään kiinnosta nakella ristiäisistä jäähneitä kristallipullia tai leetaa roskiin, vaan kaikki pittää mättää yhtenä iltana pois, koska "huomena maanantaina alkaa taas uusi parempi elämä".

Vaan ei alkanukhaan, koska oli lasten neuvolakäynti ja rokotukset ja siinä oli kaikenlaista. Tiistaiki meni siinä ko piti valmistella (henkisesti) loppuviikon kestävää Sääskisafari-konserttikiertuetta. Päätimä sitte, että keskiviikkona alkaa taas hyvä elämä, ja ostethiin tiistaina kauppareissula "vielä viimiset herkut" ennen kunnollisen elämän alotusta. No, se keskiviikko meniki sitte päivystyksessä esikoisen kans ja näin ollen mielenkiinto omhaan hyvinvointhiin tipahti tärkeysjärjestyksessä viimiselle sijale. 

Onneksi sairastelut on tältä errää selätetty, ja taas saathiin sunnuntaina hakea kaupasta "vielä ne viimiset herkut". Ja toden totta! Maanantai valkeni uusine mahollisuuksihneen! Fitmama is back! Talo on syöty herkuista lähes tyhjäksi, ja raejuusto ja vihannekset maistuu taas! Lenkiläki olen käyny joka päivä (eli eilen ja toissapäivänä) ja kohta menhään taas, jahka kolmikuinen lenkkikaverini syö ja on valmis seuraaville päikkäreile. 

Nyt me toivoma vain, että tämän loppuloman kaikki pysyis terhveinä, että ehittäis touhuta perheenä enemmän. Toihveissa oli alunperin varsin aktiivinen loma, mutta olema hieman laskenu vaatimustasoa. Pääasia että on hyvä fiilis, ja että olhaan yhessä. Taaperon ja vauvan kanssa touhuaminen vaatii vähän ylimäärästä järjestelyä, ja se on nyt jostaki syystä tuntunu uuvvuttavalta. Päätethiin siis, että emmä stressaa mistään. Piknikki omala lasiterassilla voi joinaki päivinä olla ihan tarpheeksi. 

Mutta kyllä me taas joku päivä pakathaan rephuun lapset, sääskimyrkyt, sääskiverkot, aurinkorasvat, vaipat, vaihtovaatheet, vaihtoalustat, viltit, kosteuspyyhkeet, korvikheet, tuttipullot, harsoja, rintakumit, välipalasmoothiet, banaanit, naksut, bepanthenit, sinkkisalvat, kortisonit, vauvaöljyt, kuumemittari, kuumelääkheet, antibiootit, nenäfriida, pumpulia, laastaria, ruokalappu, kynsisakset, hätäraketit, sinapit, ketsupit, talouspaperia, vesipullot, makkarat ja tulitikut ja lähemä retkele! 

Ja voi toki olla, että tulevan sunnuntain kauppareissula kärrystä löytyy "vielä ne viimiset herkut"... Pääasia että on hyvä fiilis!