Kitinää, kitinää

Aina välilä on näitä päiviä. Huh huh. Esikoinen alotti taistelun maailmaa vastaan jo aamutoimila. Hamphaitten pesuyritykset laskethiin tänhään ilmeisemmin räikeiksi ihmisoikeusloukkauksiksi, kuten myös pyjaman riisuminen. Aamupalala pahinta mitä ihmiselle voi tehä oli antaa hälle rahkaa ko hän pyysi rahkaa. Siispä rahkakipossa hyväksi uitettu lusikka oli syytä heittää seihnään ja upottaa molemmat käet rahkaan ja nuolla sitte sormet. Toimituksen lopuksi ylimääränen rahka pyhithiin hiuksiin. Tähän mennessä olthiin oltu herälä noin 55 minuuttia ja kaikkea tekemistä säesti semmonen aivoja raastava turhanpäivänen vinkuminen, välilä kiihtyen ja välilä hellittäen. Neiti Pikkusisko aisti Isosiskon joutuhneen vääryyksien kohteeksi, joten hän alotti sympatiakitinät myös heti herättyänsä.

Siinä paihneessa keitin hirveän pahat aamukahvit, joten pinna kiristy kiristymistään. Olin pari tuntia herräämisen jälkheen jo siinä pisteessä että googlailin Bahaman lentoja (yhele hengele!) vasemmalla käelä ko oikealla koitin ettiä laatikoista peltoreita että saisin vaimennettua ne äänet jotka ampuu kaikki minun negatiiviset käyrät hetkessä taihvaissiin.

Koetethiin antaa Rouva Pääministerille vähän ommaa aikaa, ja päätethiin ottaa ittekki rennosti. Mitä sitte jos on vielä louhnaala pyjama päälä? Tai aamupalarahkaa hiuksissa (ja seinissä)? Ja mitä sitte että hajottaa koko talon? KUNHAN EI KITISE!

Mutta kitinä se vain jatku, ja louhnaala lenteli sitte makaroonit ja jauhelihat ympäri keittiötä. Selvä. Olhaan sitte pahala kiirilä! Omhaan känkkäränkhään sain vauhtia vielä ko menin siinä lattialta kerättyjä ruokia syessäni vilkasseen Facebookin Lastenkirppiksen ilmotuksia, ja sielä jollaki oli ollu TUNNIN myynnissä tasan samanlainen unipesä ko mulla oli pari viikkoa sitte, ja josta hän sai heti pyytämänsä 35 euroa! Mie pyysin alun perin 25€ ja viikojen ajan laskin ja laskin hintaa, ja lopulta sain 12€. Mulle käy kaiken kauppaamani tavaran kans just näin. ÄRSYTTÄÄ! Ja kaikkea sitä ärsytystä säesti se lasten kärtyäminen. Aaarrggh!

Ja homma se vain jatku kun piti alkaa oikeasti pukea. Kaikila lähes 2-vuotihaan voimila minun rakas itteppäinen lapsi pisti vastaan. Lopulta saathiin housut vaihettua, mutta nyt (klo 12.30) on sitte yöpaijjan paita toppatakin alla ja uimatossut jaloissa kenkien sijasta ko olhaan matkala mummohlaan.

Ihan sama.

Mutta hei, nautithaan nyt näistä päivistä, ko ”ne mennee niin vauhila” ja ”lapset on vain niin vähän aikaa pieniä”!