Yksi sana: oksennustauti. Voi kauhea mikä vitsaus! Nimittäin oksennustauti pikkulapsiperheessä. Huh huh! Elsilä se kesti viis päivää (oksennusta ja kuumetta ja lopuksi ripuli) ja siitä sitte läpsystä vaihto ja Ullala neljän päivän samanlainen setti heti perhään. HUIJJA! Siinä vaiheessa ko Ulla alko oksentaa, kuulin itteni sanovan miehele, että onneksi meilä on vain nämä kaks lasta, koska mie en ehkä kestäis ennää kolmatta lapsipotilasta tähän perhään. Kunnioitus useampilapsisia perheitä kohtaan nousi taas! Ja vaikka mie aina - siis oikeasti aina - ajattelen näitten sairastelujen alkaessa, että kyllä me nämä ohimenevät selvithään, ja että onneksi ei mithään vakavampaa, niin kyllä tässä oksennuksen katkussa meinasi muutaman kerran seki viisaus unohtua.
Tämän tauin aikana olen päättäny monheen kerthaan, että me alama suosia äkkilähtöjä nyt nämä seuraavat vuet. Siis mitä tässä vaikuttaa mithään reissuja - tai mithään muutakhaan - suunnitella, ko jos ei suunnitelmia aivan perua tartte (kuten nyt piti Oulun-reissu), niin ainaki ressata hulluna ennen reissua että ehtiikö parantua ja päästäänkö lähteen ja voihaanko lähteä että onko tarpheeksi tervehtyny ja voiko sairastaa reissussa ja aaaarrrhg! Kaikile kivempaa ko ei tartte miettiä tuomosia! Meilä tuntuu nimittäin olevan enemmän sääntö ko poikkeus että lapsi / lapset sairastuu ennen reissuun lähtöä, ja monesti mukana onki sitte ollu toipilas, eikä sekhään tietenkhään kauhean rentoa ole, vaikka en yhtään reissuunlähtöä varsinaisesti kadukhaan.
Nooh, jahka tässä taas saahaan kaikki normiarki (AH, IHANA NORMAALI ARKI!!!) rullaahmaan, niin eiköhän sitä ala taas reissuja suunnitella! Täytyy vain muistaa pittää mielessä se sairastelujen optio, niin ei sitte tipaha niin korkealta jos reissu perruuntuu tai jos siihen tulleeki muutoksia. Ja vaikkei tämä minun mieli niissä tilantheissa niin joustava oiskaan niin kyllä se huoli omasta lapsesta mennee kaiken muun ohi ja sen alle jää lopulta kaikki harmituksen tuntheet.
Ja siis meilähän on taas kerran ollu suuri apu Mummista ja Mummasta, jotka on auttanu ihan mahottomasti. Kun on kaksi näin pientä ja kun ne sairastaa eri aikhaan, on ihan mahoton tehtävä olla sylinä sille kipeälle ja seurana sille terhveele ja siinä välissä siivoilla oksennuksia ja vahtia ettei se terve ui yrjölammikossa sillä aikaa ko haet siivousvälihneitä.
Olhaan toettu Tonin kans jo meän suhteen alussa, että meän yksi kantava voimavara on huumori, ja se kyllä auttaa paljon sairasteluittenki keskelä. Aika monia koomisia hetkiä on näihinki mahatautipäihviin sisältyny. Yksi niistä oli ko yhtenä päivänä Ullala tuli täysin yllättäen kaaressa oksennus keittiön lattialle, ja ko siinä seisothiin sekunti koko perhe ja katothiin sitä uutta laatotusta, niin Elsi totesi että "Ulla sylkäsi!". Eihän siinä voinu ko nauraa!
Tähän lophuun vielä ittele (ja ehkä muilekki) muistiin oksennustautiarkea helpottavia vinkkejä joita olen saanu muilta vanhemmilta ja joita itte tässä kokemuksen myötä opin:
- Kumihanskat!
- Klorin! Mie tehin Klorinista laimennetun suihkeen ja desinfioin sillä ovenkahvoja, valokatkasijoita ja hanoja joka päivä. Sillä oli myös hyvä siivoilla oksut lattialta. Tuli mukava semmonen uimahallituoksu talhoon.
- Talouspaperirullia joka puolele taloa.
- Sänkhyyn kerroksittain pyyhe, lakana, pyyhe, lakana, pyyhe, lakana... Näin ei tartte keskelä yötä alkaa vaihtaan lakanoita jos lapsi oksentaa, vaan voipii vain kuorasta päällimmäisen kerroksen pyyhettä ja lakanaa pois.
- Lelut ym. tavara kannattaa pittää poissa lattioilta, ettei niihin osu yhtäkkiset oksennukset. Mie olen heitelly muutamat pehmolelut ja palapelit surutta roskiin ko ne jäi laavan alle.
- Sängyn ja sohvan viehreen kannattaa akuutissa vaiheessa laittaa pyyhkeitä, sillä oksennuksen siivoaminen helpottuu jos sen saa edes osittain osuhmaan siihen pyyhkeele. Näin se ei roisku laminaatin tai parketin pinnasta esim. ympärillä olehviin huonekaluihin yhtä paljon, ja pyyhe alkaa heti imeä nestettä.
- Sohva kannattaa myös vuorata niin, että vahingon sattuessa ei tatte pestä koko sohvaa.
- Ja se sohva kannattaa pittää vuorattuna niin kauan, että edellisestä oksennuksesta on kulunu 48h. Meilä tässä tauissa pisin oksennusväli toisela lapsela oli 36h, ja arvatkaa olinko jo poistanu sohvan suojaukset...
- Lääkeruiskula on hyvä pakottaa nestettä vastahakoselle (vauva)potihlaale. Myös pikkulusikalla keinutuolissa hörppäyttäminen toimi suht hyvin. Näin saathiin myös kuumelääkheet menehmään.
- Floridral on loistava tuote! Tukkee nesteytystä!
- Vauvale hyvä neste on myös kun hedelmä-/marjasmoothieta laittaa vähän tuttipullon pohjale ja loput vettä. Pillimehut myös kuulemma toimii. Meilä sitäkhään ei pahimmassa vaiheessa huolittu.
- Syliä, syliä ja syliä.
- Positiivinen ajattelu aina kun se vain suinki on mahollista! Mieki ajattelen, että vuojen päästä Ulla on jo 1 vuojen ja 10kk ja oksennustauti on vähän helpompaa ko nyt kymmenkuistena. Ja kuten yks äiti lohutti: Ei tämä vaihe loputtohmiin kestä! Pian saavat jo itte siivota oksennuksensa! Ainaki noin niinkö symbolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti