Vaikka nyt onki poikkeukselliset ajat, ei meän kannata lähteä mukhaan minkhäänlaisseen lietsonthaan. Pysythään rauhallisina ja tehhään niinkö sanothaan vaikka epävarmuus jäytää. Somea tuskin kantsii hulluna selata, vaan pittäytyä virallisissa lähteissä. Ehkäpä ne uutisvahitki vois ottaa pois päältä. Ärsyttää että on niitä ihmisiä jotka yrittää levittää paniikkia, salaliittoteorioita ja kapinmieltä jne. Yhtään mithään hyötyä en semmosesta käytöksestä nyt tässä tilantheessa näe. Me asuma kuitenki Suomessa, missä viranomaisiin voi yleisesi ottaen luottaa. Ei missään Pohjois-Koreassa. Meile on hyvin selkeästi selitetty mistä johtuu, että nyt on otettu näin järeät toimet käythöön. Se on kyllä sitte ihan vain jokhaisen ommaa uppiniskasuutta jos ei suostu näitä syitä uskohmaan. Jokhainen ymmärtää jos haluaa ymmärtää.
Konkreettinen vaikutus tällä tilantheela meän elähmään on ollu siten, että Elsi jäi pois päivähoidosta, koska kun mie olen kotona, ei päivähoito tietenkhään ole välttämätön. Sen myötä minun henkilökohtaset suunnitelmat (joista ehkä sitte joskus myöhemmin lissää tietoa) siirty johonki hamhaan tulevaisuutheen. Tytöt kun ei nukuskele juurikhaan yhtäaikaa päiväunia, eikä nykysten Ulla oikein yöuniakhaan, niin sitä on nyt oikeasti tässä kotona sitte kotiäitinä kokoajan kun kysseessä on näin pikkuset pirpanat. Aikamoista tahtojen taistelua on ollu ja on vielä luvassa, mutta eiköhän tästä selvitä! Monella on oikeasti vaikeita tilantheita nyt. Tiedän. Ja tämmöstä tämä elämä voi olla. Suunnitelmat voi muuttua. Syystä tai toisesta.
Hävettää myöntää, että siinä hetkessä kun päätethiin Elsin jäävän pois päiväkodista, ensimmäisenä mietin sitä mahotonta ruoanlaittoa! Siis ihan painajaista tehä KAKS järkevää lämmintä ruokaa päivässä joka ikinen päivä!!! Aaarrrgh!! MUTTA, me keksithiin siihen nyt ainaki toistaseksi ratkasu: Mie kokkaan louhnaan, ja päivällinen haethaan jostaki paikallisesta ravintolasta, ja näin samala tuethaan yrittäjiä jotka kärsivät asiakaskadosta näitten poikkeusolojen aikana. Haluaisimma auttaa enemmänki paikallisia yrittäjiä, mutta toki omatki taloudelliset resurssit ovat rajalliset. Mutta että jos minkä tarvetta ikinä tässä tullee, niin pyrithään tukehmaan ahdingossa olevia paikallisia yrittäjiä.
Lissää konkreettisia vaikutuksia koronavirusepidemialla on myös siltä osin, että meän kodinvaihtosuunnitelmat näyttää siirtyvän vallitsevan tilantheen takia. (Tai ainaki tilannetta on hyvä syyttää.) Laitoima talon myynthiin ihan superhuohnoon aikhaan, juuri tämän epidemian kynnyksellä. Nyt ihmiset on varovaisia, ja tietysti monilla potentiaalisilla ostajilla voi olla taloudellisesti epävarmat ajat eessä, eikä silloin uskalleta taloja ostella. No, katothaan mitä tapahtuu. Tämä on näitä ensimmäisen maailman ongelmia kuitenki.
Semmosia höpöhöpöongelmia ovat myös reissujen perruuntumiset. Se on ollu kyllä meilä tämän kevhään teema. Blääh! Virustilanne toki ellää, mutta luulenpa, että maaliskuun reissujen lisäksi on jätettävä välistä myös huhtikuule suunniteltu ja varattu reissu. Tässä tilantheessa ei huvita lähteä koko perheelä lentokonheela Helsinkhiin syöhmään ravintoloihin jne. Ei olla siis hysteerisiä, mutta noudatethaan sitä linjausta, että tarpheetonta matkustamista myös kotimaassa vältehlään ja ylipäänsä "turhia" ihmiskontakteja. Kun ei ole pakko, ei reissata.
Vaikka suhtaudunki näihin poikkeusolojen järjestelyihin tyynesti ja rauhallisesti, koen äärettömän suurta surua siitä, että en pääse kattohmaan Mummoa palvelutalhoon. Toki voipii soitella, mutta ei se ole yhtään sama, varsinki ko meän viime aikojen näkemisissä suurin ilo on syntyny Elsin ja Mummon ystävyyestä. Kuitenki Elsi on sen verran pieni, että se puhelimessa puhuminen ei vielä oikein onnistu. Suren myös sitä, että Mummo ei pääse nyt juuri ulkoilehmaan kun kukhaan ei pääse sitä käyttähmään, eikä siihen henkilökunnala liene aikaa. No, Mummon, ja muitten palvelutalon asukhaitten, parhaaksihan nämä rajotukset on. Ymmärrän. Nyt vain rukkoihlaan, että epidemia on ohi niin nopeasti ko se vain voi olla ohi.
Sillä aikaa otethaan sitä pressan perhäänkuuluttammaa fyysistä etäisyyttä mutta samala henkistä läheisyyttä! Tehhään oma osamme. Meän ei tartte lähteä sothaan, niinkö edellisen kerran ko Suomessa oli poikkeusolot. Me saama olla kotona. Perheittemme kans. Antheeksi yltiöpositiivisuuteni, mutta ei mithään pahhaa ettei jotaki hyvvääki lopulta. Ootama sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti