Tiimin tuleva vuosi

Hashtag K_O_R_O_N_A_V_U_O_S_I . En edes yritä keksiä mithään uutta sanottavaa aiheesta. On ollu kamalaa ja silmät on auennu ja tajunnu mikä on tärkeää ja silleen. Yhtään väheksymättä kaikkia oivalluksia joita ittekki on tässä kummallisen vuen aikana saanu. Tänhään, vuen viimisenä päivänä, olhaan käyty tätä vuotta läpi ja katottu kuvia vuen varrelta. Siis voi että! Ihan lukematon määrä onnen hetkiä kaikesta huolimatta!

(Mutta sen sanon, että vaikka vuosi kohteli meitä pääasiallisesti toela hyvin, on ihan syvältä edehleen tavata mummoa maski naamala. Toivotan siis uuen vuen ja koronarokotheet avosylin tervetulheiksi!)

Kuvia kattellessa toethiin Tonin kanssa, että suurin ilon ja onnen aihe meän elämässä tänä vuona oli ehottomasti uutheen kothiin muuttaminen. Muita huipputapahtumia ovat olheet ko Ulla oppi kävehleen ja Elsi pärjäähmään ilman vaippoja. Wuhuu! Äitiysloman ja koronakevhään jälkheen töihinpaluu suju yllättävänki hyvin, mutta se on ollu mulle myös kriisin ja rankan itsetutkiskelun paikka. Katothaan mihin saakka sen myrskyn mainingit yltää vielä tulevaisuuessa. 

Kuten arvata saattaa, meän kuva- ja videomateriaali oli vuelta 2020 (jälleen) aikalaila lapsipainotheista. Lasten ympärillähän tämä elämä nyt pyörii. Ja hyvä niin. Mutta toethiin kyllä ihan vakavasti puhuen, että ei saa unohtaa meän parisuhettakhaan. Se jää helposti näitten iskä-äiti-leikkien alle ja muutenki arjen ja väsymyksen alle. Eihän sen parisuhteen hoitamisen tartte olla mithään viikonloppureissuja kahestaan Helsinkhiin (minkälainen on toki tarkotus toteuttaa kevhäälä), vaan ihan arjessa toisen huomioimista ja huomaamista muunaki ko lasten vanhempana. 

Miehän olen semmonen, että voisin hyvin istua ja keskustella ja analysoija meän suhetta vaikka joittenki tunnetaitokorttien avula, mutta Toni taas... hmm.. ei ole YHTÄÄN semmonen. Hän on parempi juuri niissä arjen pienissä teoissa. Ja isommissaki teoissa! Aika hyvä balanssi ehithiin tähän erilaisuutheemme löytää niitten vuosien aikana, jotka vietethiin kahestaan, ja se on kyllä kullan arvosta! Nyt ei vain piä päästää näitä asioita kellahtahmaan taas epätasapaihnoon.

Meilä on hyvä tiimi, joka toimi mainiosti ennen lapsia, ja näköhjään tämä vanhemmuuski on hoitunu tältä tiimiltä ainaki tähän asti varsin kivasti, vaikka joskus leiskuu ja räiskyyki. Ja välilä saattaa olla hyvinki hiljasta. Vaikka tiimin painopistealue edehleen lienee vuona 2021 nuo meän pikkupirpanat, sovithiin, että pyrithään nyt tulevaisuuessa satsaahmaan pikkusen enemmän myös meihin kahteen. Sekä yhessä että erikseen. 

Aika ja elämä näyttää, miten me onnistuthaan ja mitä me keksithään. Jos yhteiset kasarirokkitreenit tuntuu joskus hankalilta järjestää, niin aina voi kuitenki järkätä vaikka yhteisen kasvojenhoitosession. Taivas on rajana!

Sukurasitheet

Iskät ja äiskät ja muut! Tässä on vuosien varrela kuullu opiskelijoilta monenlaista selvitystä siitä, miksi enkun - tai ylipäänsä kielten - opiskelu ei suju, ja ikävästi näissä selityksissä toistuu yks asia. Viimeksi tänhään. Nimittäin se, että "meän suvussa ei koskaan ole osattu kieliä", tai että "äiti ja isä on aina sanonu että meän perheessä on kaikila huono kielipää". (Yks tosi suosittu on myös että "mulla on aina ollu niin huonoja enkun opettajia" tai että "edellisen enkun open opetustyyli ei sopinu mulle". Mikä vaan vie vastuuta pois itteltä! Mutta ei nyt mennä näihin.) 

Kuinka vahingollista se on, että jo lapsesta asti alethaan syöttää jotaki tarinaa jostaki huonosta kielipäästä tai matikkapäästä tai musikaalittomuuesta ja ties mistä! Toivosin, että jokanen vanhempi kantas vastuunsa, ja olis edes rehellinen: Se on eri asia, että perheessä tai suvussa ei ole vaikkapa just kielet KIINNOSTANU, kuin se, että kieliä ei OSATA. On hurjaa uskotella, että vaikeuet esim. enkussa ois periytyviä, ja niitten voittamiseksi ei ois muka mithään tehtävissä. Tietenki on niin, että joilekki toiset asiat on helpompia ko toisile, ja on ihan paikahlaan joskus sanoa lapsele, että ei tartte olla hyvä kaikessa. Mutta yrittää voi silti jokanen, ja halutessaan kovala työlä kuka tahansa voi oppia ja tehä mitä tahansa! 

Mie itte otin joskus omassa hevarinuoruuessani vähän liian kirjaimellisesti sen, mistä meän perheessä joskus aina vitsailthiin, että "musiikki on pelastanut minut urheilulta". Vaikka tuota ei missään nimessä niin tarkotettu, mie käytin sitä tekosyynä olla olematta kiinnostunu liikunnasta ja urheilemisesta. En usko, että tämän takia minussa on urheilumaailma mithään menettäny, ja onneksi myöhemmin olen heränny tuosta harhastani, ja saanu valtavasti sisältöä elähmään liikunnan kautta. Mutta monessa muussa asiassa - esim. vaikka niissä kielissä - on kyllä ihan hurja työ kuroa vanhempana kiini sitä, minkä on sen istutetun asentheen ja uskomuksien takia menettäny. 

Mie haluan opettaa minun lapsile, että ne voi olla hyviä just niissä asioissa missä ne haluaa olla hyviä, ja että se, että äitilä on huono numero matikassa lukion päättötoikkarissa ei johu siitä, että meän suvussa oltas huonoja matikassa tai että meilä ois ollu huono opettaja, vaan siitä, että äitilä oli huono asenne, eikä äiti tehny töitä sen etheen, että olis oppinu matikkaa paremmin.

Mutta kyllä mie muistan yhen tilantheen noin 13 vuen takkaa, ko itkeskelin isile puhelimessa, ko olin eksyny reserviupseerikoulun suunnistusharjotuksessa, ja olin ihan nolona, ja isi kerto sitte kuinka hänki oli joskus armeijassa eksyny ja häntä oli jo lähetty ettihmäänki. Ja mainitti siinä, että kuinka me vain ehkä olhaan huonompia suunnistajia. Se helpotti pahhaa mieltä sillä hetkelä, ja se anto selityksen asialle. Niin, geeneistähän tämä johtu! Sillä hetkelä tuntu hyvältä lohuttautua ajatuksela: "Meän suvussa olhaan huonoja suunnistajia. Minkäs teet!" Tiän kyllä, että se oli ihan typerä ajatus. Ja eppäilen myös isin inttitarinan paikkansapitävyyttä. Mutta siihen kohtaan se oli tarpheellinen, totta tai ei! Kyllä vanhemmat tietää, milloin on paikahlaan lohuttaa lasta hieman kyseenalasillaki keinoila ja sanomisilla. Tärkeintä on kuitekki lopulta opettaa, että parhaansa voi aina tehä ja yrittää, vaikka ois minkälaiset sukurasitheet!