Hashtag K_O_R_O_N_A_V_U_O_S_I . En edes yritä keksiä mithään uutta sanottavaa aiheesta. On ollu kamalaa ja silmät on auennu ja tajunnu mikä on tärkeää ja silleen. Yhtään väheksymättä kaikkia oivalluksia joita ittekki on tässä kummallisen vuen aikana saanu. Tänhään, vuen viimisenä päivänä, olhaan käyty tätä vuotta läpi ja katottu kuvia vuen varrelta. Siis voi että! Ihan lukematon määrä onnen hetkiä kaikesta huolimatta!
(Mutta sen sanon, että vaikka vuosi kohteli meitä pääasiallisesti toela hyvin, on ihan syvältä edehleen tavata mummoa maski naamala. Toivotan siis uuen vuen ja koronarokotheet avosylin tervetulheiksi!)
Kuvia kattellessa toethiin Tonin kanssa, että suurin ilon ja onnen aihe meän elämässä tänä vuona oli ehottomasti uutheen kothiin muuttaminen. Muita huipputapahtumia ovat olheet ko Ulla oppi kävehleen ja Elsi pärjäähmään ilman vaippoja. Wuhuu! Äitiysloman ja koronakevhään jälkheen töihinpaluu suju yllättävänki hyvin, mutta se on ollu mulle myös kriisin ja rankan itsetutkiskelun paikka. Katothaan mihin saakka sen myrskyn mainingit yltää vielä tulevaisuuessa.
Kuten arvata saattaa, meän kuva- ja videomateriaali oli vuelta 2020 (jälleen) aikalaila lapsipainotheista. Lasten ympärillähän tämä elämä nyt pyörii. Ja hyvä niin. Mutta toethiin kyllä ihan vakavasti puhuen, että ei saa unohtaa meän parisuhettakhaan. Se jää helposti näitten iskä-äiti-leikkien alle ja muutenki arjen ja väsymyksen alle. Eihän sen parisuhteen hoitamisen tartte olla mithään viikonloppureissuja kahestaan Helsinkhiin (minkälainen on toki tarkotus toteuttaa kevhäälä), vaan ihan arjessa toisen huomioimista ja huomaamista muunaki ko lasten vanhempana.
Miehän olen semmonen, että voisin hyvin istua ja keskustella ja analysoija meän suhetta vaikka joittenki tunnetaitokorttien avula, mutta Toni taas... hmm.. ei ole YHTÄÄN semmonen. Hän on parempi juuri niissä arjen pienissä teoissa. Ja isommissaki teoissa! Aika hyvä balanssi ehithiin tähän erilaisuutheemme löytää niitten vuosien aikana, jotka vietethiin kahestaan, ja se on kyllä kullan arvosta! Nyt ei vain piä päästää näitä asioita kellahtahmaan taas epätasapaihnoon.
Meilä on hyvä tiimi, joka toimi mainiosti ennen lapsia, ja näköhjään tämä vanhemmuuski on hoitunu tältä tiimiltä ainaki tähän asti varsin kivasti, vaikka joskus leiskuu ja räiskyyki. Ja välilä saattaa olla hyvinki hiljasta. Vaikka tiimin painopistealue edehleen lienee vuona 2021 nuo meän pikkupirpanat, sovithiin, että pyrithään nyt tulevaisuuessa satsaahmaan pikkusen enemmän myös meihin kahteen. Sekä yhessä että erikseen.
Aika ja elämä näyttää, miten me onnistuthaan ja mitä me keksithään. Jos yhteiset kasarirokkitreenit tuntuu joskus hankalilta järjestää, niin aina voi kuitenki järkätä vaikka yhteisen kasvojenhoitosession. Taivas on rajana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti