Olipahan lukuvuosi. Huh huh. Takki on niin tyhjä. Onko se aina tuntunu tässä vaiheessa näin tyhjältä? Aina ko lakkiaispäivä on illassa? En kyllä muista ihan tämmöstä totaalikoomaa, vaikka ainahan sitä varhmaan jokanen ennen lomansa alkua asennoituu kaatuhmaan nokallensa kun se viiminenki työpäivä vihdoin on päätöksessä.
Jotenki tästä lukuvuojesta päällimmäisenä kaikesta ilosta ja onnesta huolimatta jäi miehleen se loputon räpeltäminen sairastelujen, koronatestien ja töitten ristitulessa. Jatkuvasti säädethiin kalentereita Tonin kanssa, ja mietithiin kumpi voi jäähä kotia, ja missä vaiheessa läpsystä vaihto, ja Mumma ja Mummi autto aina ko pysty. Koko lukuvuona toukokuu oli ainoa kuukausi, jolloin kukhaan tässä perheessä ei sairastanu. Huoh. Haluan silti taas mainita, että olen kuitenki suunnattoman kiitollinen, että sairastelut on ollu vain ohimeneviä räkätauteja. Ihan oikeasti olen kiitollinen! Enkä oikeasti valita.
Mutta silti. Saanko sanoa, että mehut on puristettu tästä naisesta? Ainaki melkein. Ko eikhään sitä valitteluista huolimatta ole vielä sentäs muutama tippa jäljelä. Kyllä tästä taas voimat pallautuu loman aikana, mutta varmuuen vuoksi päätin, että ens vuesta ei saa tulla samanlaista ko tästä vuesta, ettei sitten lopulta ajauduta siihen, että ne viimisetki tipat oikeasti puristethaan. Ettei nokan etheen nouse sitä seinää, jonka yli ei ennää kykene kiikkuhmaan.
Haluan olla tyttärilleni parempi äiti. Vähemmän kireä. Vähemmän väsyny. Leikkisämpi. Ilosempi. Haluan olla parempi vaimo. Vähemmän omissa ajatuksissa. Vähemmän viulunkieli. Hauskempi. Kiinnostuhneempi.
Haluan myös olla parempi itteleni. Haluan tuntea olevani energinen. Ilonen. Rento. Hauska. Kiinnostunu.
Siksi päätin, että elokuusta lähtien tehen 80% työaikaa. Se ajatus helpottaa nyt kovasti, koska muuten pelkäisin vain kokoajan, että ens lukuvuesta tullee samanlainen ko tämä tänhään päättyny. Toki toivon ja rukkoilen, että pahimmat sairastelut ois nyt takana, mutta eihän tästä elämästä koskaan tiä.
Mieli on siis väsymyksestä huolimatta kevyt. Korjaus- ja arviointityöt jatkuu ens viikola, mutta pää on silti jo lomala. Olen onnellinen. Ennen kaikkea siksi, että tästä lukuvuojesta selvithiin. Suurin kiitos siitä kuuluu puolisolle, tukiverkostolle, työkavereile ja esimiehele. Miten voiki olla niin paljon huipputyyppejä ympärillä!
Onnellisena tästä kaikesta istuin tänhään meän koulun ylioppilasjuhlassa. Mietiskelin ja nautiskelin.
Nautiskelin ehkä eniten siksi, että sain istua kaks tuntia ihan rauhassa. Ilman, että kukhaan tartti minua mihinkhään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti