Tämä oli se syysloma, jolloin meän lapset muutti omhiin huohneissiin. Yllättäen tästä tuli meän perheessä semmonen iso (ensimmäisen maailman) siirtymäriitti, ja lapset kasvo sen myötä ihan silmissä. Kun me vajaat 3,5 vuotta sitte muutethiin tähän meän kothiin, yläkerthaan tuli makkarit ja konttori ja alas lasten leikkihuone. Lapset oli niin pieniä, että oli mahtavaa, ko päiväelämä rajottu alakerthaan, jolloin ei tarvinu esim. ruokaa laittaessa ravata ylhäälä kattomassa onko kaikki ok, eikä tarvinu pelätä lasten porthaissa kompuroimista jne.
Nukkumajärjestelyitä meilä on ollu jos jonkulaisia (huoh), mutta ehkä vuen verran tytöt on nukkunu yhessä huohneessa keskehnään. Nyt heän omasta (tooodella harthaasta) toihveesta päätethiin uhrata siivu syyslomasta siihen, että molemmat saa omat huohneet. Miehän siis kuvittelin, että se ois päivän homma, mutta koska mie halusin, että myös kaikkien kaappien sisällöt mylläthään ja vaihethaan saman tien, homma osottautuki melkoseksi operaatioksi. Flunssanen, etätöitä samalla tekevä puoliso kyllä koetti ehottaa semmosta vaiheittaista toimintamallia, mutta mie lupasin hoitaa kaiken, kunhan hän auttas isommissa huonekaluissa ja sen semmosissa. Kertaryssäyksellä vain kaikki!
Nooh, eihän se ollukhaan ihan vain ryssäyttää, ja siinä sitä sitte huomathiin siirtelevämme isompia huonekaluja parvekheen kautta alas ja ylös. Kyllä on naapureila ollu hauskaa seurata ko Kurviska keikkuu porthaila jakkaralla ja pitelee suorila käsilä päänsä yläpuolela semmosta vanhanajan tuplapulpettia ja koettaa ohjailla sitä samala ko parvekheela herra Kurvinen kiskoo sitä ylös liinojen avula. Ihan parissa kohtaa meinas tuntheet kuumentua, mutta onneksi sekä huonekalut että avioliitto selvisivät koitoksesta kolhuitta.
Yllätyin myös siitä, minkälaisen määrän tavaraa me olema tässä ajassa saanu piilotettua kolmen huohneen kaappeihin. Konttorin kaapeista löyty purkamattomia muuttolaatikoita ja vaatekaappien perukoilta parin säkillisen verran käyttökelposta vaatetta hyväntekeväisyytheen.
Koetin parhaani mukhaan perata kaiken turhan pois, mutta eihän lapset jaksa semmosta lajitteluhommaa tuntitolkula. Niinpä päätimä viettää syyslommaa myös muuten ko raivaamalla taloa, mutta sillä aikaa ko me ulkoilthiin, käythiin uimassa tai teatterissa, muuttohommat ei luonnollisesti edistyny.
Näin ollen se hävityksen kauhistus kesti meän huushollissa lähes viis päivää. Eilen, syyslomaviikon keskiviikkona, heräsin ja päätin, että hajotus loppuu nyt. Yöpaita päälä riehuin semmoset 9 tuntia, ja lopulta alko kaikki tavarat löytää paikkansa. Lapset nukku ekan yön omissa huohneissansa jo sunnuntaina, mutta esimerkiksi vaatheet viikathiin tähellisesti molempien omhiin kaappeihin vasta tiistain ja keskiviikon aikana.
Alakerthaan leikkihuohneen tilale rakentuu nyt uusi konttori / vierashuone, ja yläkerta on pääasiassa tyttöjen valtakuntaa, missä me vanhemmat saahaan käyä nukkumassa. Tyttöjen huohneitten välissä olevasta "olkkarista" tehtiin lasten yhteinen leikkialue, joka on ei-kenenkään-maata. Me olema ihan hämmentynheinä kattonu lasten pitelemätöntä innostusta näistä uusista järjestelyistä. Niin tärkeinä ovat järkkäihleet tavaroitansa ja miettihneet millon huohneitten ovia saapii pittää kiini ja millon auki, ja pittääkö aina koputtaa ja niin edehleen. Aivan liikuttavvaa!
Ensimmäisen yön jälkheen esikoinen sano, että hän oli yölä heräny, ja hällä oli tullu pikkusiskoa ikävä ja "tuli siinä vähän kyynelki silhmään, mutta sitte mie siinä makasin ja niin se uni tuli, ja hyvin nukuin!" Niin, kyllähän he omhaan reviihriin ja rauhaan nopeasti tottuvat. Ja vaikka me niin onnellisia olemaki, että meän lapset haluavat olla lähes kokoajan yhessä, on ihan tervettä, että ottavat vähän ommaaki tillaa, eivätkä ihan jatkuvasti ole niin symbioosissa.
Vaikka meän koti on alusta asti tuntunu kodilta, nyt se tuntuu jotenki vielä enemmän siltä. Tällä huohneittenvaihto-operaatiolla me luothiin ihan uutta henkeä meän kothiin. Muutoksen tuulet puhaltaa ja uusi aikakausi alkaa.
Omien huohneitten aikakausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti