Persorievun logiikkaa

Aloin taas maanantaina herkkulakon, mutta jo louhnaala sorruin herkkuihin. Ja sehän tarkottaa sitte, että koko päivä on tavahlaan niinkö menetetty peli, joten päätin alottaa uuestaan tiistaina. Sama homma sitte tiistaina: ennen työpäivän päättymistä oli jo lipsuttu "sovitusta", joten uus elämä päätethiinki alottaa keskiviikkona. Se onki paljon parempi päivä kaiken alottamisseen ko esim. just maanantai. Ko maanantainahan elämä on jotenki aina muutenki niin hankalaa.

No hitsi, keskiviikko oliki vappuaatto. EIHÄN SILLOIN VOI ALOTTAA MITHÄÄN LAKKOJA! Päätin siis tehä näitä ihan hyviä Fudge Brownieseja. (Kävin ruottin tunnila oppihlaitten kans läpi tuon reseptin, joten olihan mulla vähän niinkö velvollisuuski sitä testata.) 

Fudge Brownie-pala

Vappupäivän herkutteluja tuskin tarttee perustella. Kuten ei myöskään sitä seuraavan päivän, jolloin saima arvovaltasia viehraita Kirunasta asti (jotka toi mukana Marabouta, ja joitten kans oli pakko maistella supisuomalaista Aino-jätskiä).

No, ehkä saitte jo ideasta kiini. Näin on käyny tällä viikola myös urheilun kans. Mitä se hyövyttää nyt loppuviikkoa yrittää pittää treeniohjelmasta kiini ko koko alkuviikko on jo menny aika pipariksi? Alotan taas uusiksi maanantaina. Mikä ihmeen älytön logiikka tuo on?? Ja niin kauan ko mie muistan, olen ajatellu juuri nuin aina ko en ole pysyny syömis- tai urheiluohjelmassa. Ihan typerää. 

Mutta jos olet juuri vetäny päähästi puolikhaan suklaakakun, niin kyllä ei silloin huvita salaattia syä! Eikä huvita myöskään lähteä lenkile. Haluttaa vain jatkaa herkuttelua koska se päivä on jo kuitenki menetetty, ja juuri siksi kannattaa vettää kunnola överiksi samhaan konkurssiin! Kyllä mie niin väsyn itheeni ja tähän typeristä typerimhään logiikhaan, joka ulkopuolisten arvioitten mukhaan on täyttä itsepetosta.

Ps. Eräs rakas työkaveri kysy yhtenä päivänä, että tiänkö mie, että sokeri vaikuttaa aivoissa samala laila ko heroiini... Kyllä. Tiedän.