Arjen sutkausta

Olen parhaani mukhaan pyrkiny pitäytyhmään siinä säännössä, että viikola en sorru herkkuihin, ja hyvin se päätös on pitänykki. (Muutamia pakollisia ja mitättömän pieniä sortumisia lukhuun ottamatta tietysti... Ihminenhän se mieki vain olen, hyvänen aika!!) Viikonloppusinki olen kovasti YRITTÄNY rajata herkut yhteen päihvään, mutta siinä en ole vielä rehellisesti onnistunu. Ongelmahan on se, että perjantai-illaksi herkkuja tullee hommattua voimiensa (ja himojensa) tunnossa niin paljon, että niitä jääpii väkisinki yli lauantaile. Ja siis koska eihän niitä voi roskiinkhaan heittää - rahanarvosta tavaraa! - niin ne häätyy tuhota heti lauantaiaamuna. Ja sehän sitte tarkottaa, että se päivä on tavahlaan niinkö jo menetetty, joten samahan se on illaksi sitte hommata vähän jotaki uusia herkkuja... Kyllähän te tiättä tämän "samhaan konkurssiin"-logiikan!

No, juuri ko pääsin kehumasta, että arkena en ole herkutellu, niin voin samhaan hengenvethoon sumentaa hieman sitä sädekehää joka tuossa pääni yläpuolela loistaa. Nimittäin viime viikola olen herkutellu ihan joka päivä. MUTTA, siihen on hyvä syy. Nimittäin suku. Meän suvussa se hyvä ruoka ja laadukhaat herkut on jotenki erityisen tärkeitä asioita. Näin ollen yhessäolhoon olennaisena osana kuuluu hyvän ruoan ja laadukhaitten herkkujen nautiskelu. Ja näin tehtiin siis viime viikola kun pikkusiskoni perheinensä vieraili pohjosessa ja kun suvun naispuolisia serkuksia kokkoontu mökkeilehmään viikonlopuksi Ylläkselle. (Kuvassa hieman mökkireissun herkkujen satoa.)

Eipä hätää! Tällä viikola on sitte - ennakkoarvailuista poiketen - hypätty takasin ruothuun, ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Olen kuitenki sallinu arkheeni yhen ehkä hieman kiistanalasen jutun, nimittäin kaakaon. Olkhoon se sitte jonku mielestä sutkausta. Varsinki näitten ekojen pakkasten aikhaan (jolloin se kylmyys on kylmempää ko muina vuenaikoina) lämmin kaakao on jotaki ihan taihvaallista!! Tietystihän mieheni huomauttellee mulle jatkuvasti siitä, kuinka paljon laitan sitä kaakaojauhetta yhteen motillisseen, mutta kyllä mie olen sitä koulukuntaa, että kaakaomukissa häätyy olla kunnon mutapohja! Ja siis meilehän ei myöskään sitte mithään Pirkka-kaakaota osteta, vaikka ois viimisistä penneistä kyse. O'boyta sen olla pittää! Kaikesta muusta tullee vain paha mieli.

Tai no, ei piä sekhään ennää ihan paikkaansa. Löysin paikallisesta kahvi-/tee kaupasta (siitä Mandragorasta) erittäin, erittäin herkullista makukaakaota: Monbanan appelsiinikaakao!! Aivan mielettömän hyvvää! Nyt on siis kaksi arjen sutkausvaihtoehtoa: O'boy ja Monbana. Näilä kyllä jaksaa seuraahvaan herkkupäihvään saakka!

Mie haluan

Mie haluan kaikkea jatkuvasti. Haluan tehä töitä. Haluan olla tekemättä töitä. Haluan lapsia. Haluan olla vappaa. Haluan auttaa muita. Haluan tuntea itteni. Haluan bändile enemmän keikkoja. Haluan enemmän vapaa-aikaa. Haluan olla järjestötoiminnassa mukana. Haluan olla mieheni kanssa kotona. Haluan nähä siskoani monta kertaa vuessa. Haluan sisustaa. Haluan auttaa hädässä olevia lapsia. Haluan nähä mummoja useammin. Haluan osallistua yhteisten asioitten hoitamisseen. Haluan matkustella ympäri maailmaa. Haluan istua sohvala ja kattoa Vaahteramäen Eemeliä koko päivän. Haluan moottorikelkkailla. Haluan syä eettistä ruokaa. Haluan rakennuttaa hienon mökin Kuusahmoon. Ja Ylläkselle. Haluan käyä lapsuuenkotissa useammin. Haluan ehtiä olla tässä omassa kotissa enemmän. Haluan syä enemmän herkkuja. Haluan syä terhveellisesti. Haluan olla nälkäpäivänä kaupan aulassa kerrääjänä. Haluan laihtua. Haluan nähä ystäviäni useammin. Haluan olla ihan kaikessa mukana. Haluan olla yksin. Haluan juosta maratonin 4.5 tunthiin. Haluan elämyksiä. Haluan tavallista arkea. Haluan olla hyvä kieltenopettaja. Haluan olla hyvä vaimo. Haluan olla hyvä Martta. Haluan olla hyvä reservinupseeri. Haluan nähä äitiä ja isiä useammin. Haluan olla hyvä miniä. Haluan sunnuntaisin tehä koko viikon ruokalistan valhmiiksi. Haluan että talo on siisti. Haluan kakskerroksisen talon. Haluan kummilapsen Intiasta. Haluan olla onnellinen. Haluan, että kaikki minun ympärillä on onnellisia. Haluan, ettei kukhaan läheinen kuole. Haluan lukea kirjoja. Haluan kuulua lukupiihriin. Haluan osata lakata kynnet. Haluan jaksaa urheilla joka päivä. Haluan, että olo ois seesteinen. 

Eilen halusin (työkaverin suositteleman reseptin mukasta) Kinder-kakkua. Sen tein ja sen sain. Nyt haluan lissää.

Isi

Isi kerto aina mulle ja minun siskole tarinoita "pikku oravasta" ja "ukosta ja akasta" ko me olthiin pieniä. Se keksi niitä itte ja niihin liitty aina joku opetus.

Aina ko mie ja minun sisko olthiin kiukkusia (siis ihan tosi tosi harvoin...), niin isi tuli ja "otti känkkäränkkämadon pois". Aluksi se aina ärsytti ko yritti pittää kiukkua yllä, mutta lopulta se nauratti ja koko homma meni mellastamiseksi.

Isi on opettanu meile, miten raa'at pullat järkäthään pellilä uusiksi niin, että äiti ei huomaa ko sieltä nappaa yhen.

Isi on aina ollu sitä mieltä, että telkkari tylsistää. (Nykysten se ei ole aivan niin tiukka tässä.)

Isi tykkää kertoa tarinoita lapsuuestansa ja kotikylästään Orajärvestä. Joka ikinen tarina päättyy sanoihin "Kysy vaikka Lasselta." (Lasse on isin veli.)

Isi puhkuu ko se hermostuu tai turhautuu.

Semmosta tilannetta ei ole, etteikö siihen löytys isiltä joku opettavainen anekdootti.

Isi yritti saaha meitä tykkäähmään hiihosta. Se on kyllä kantanu hedelmää. Mutta pienelä viihveelä.

Isi on aina sanonu olevansa meistä ylpeä. (Vaikkei IHAN aina välttämättä oiskaan ollu...)

Isi on taitava puhuja. Väittelyssä jääpii helposti alakyntheen jos ei piä päätä kylmänä. 

Isilä on mahtava huumorintaju.

Isin mielestä aamuseittämän jälkheen soitettuja synttärionnittelupuheluita ei lasketa.

Isilä on traktori.

Talvisotahenkinen kasvatus meän perheessä on tarkottanu sitä, ko isi aina sannoo - pilke silmäkulmassa tietenki -, että "Aatteleppa ko ne ois talvisoassaki tehny tuolalaila, niin mitä siitä ois tullu?" tai että "ei ne kuule nukkunu talvisoassakhaan koko päivää".

Isilä on moottorikelkka.

Isi tykkää touhuta. 

Isi tykkää touhuta jo aikasesta aamusta lähtien. Hyvin aikasesta aamusta.

Isi soittaa rumpuja. (Mutta mie ja minun sisko ei.)

Isi puhhuu ruottia. (Kuten mie ja minun siskoki.)

Isi tykkää järjestää yllätyksiä. 

Isi tykkää olla mukana kaikenlaisissa suunnitelmissa ja järjestelyissä, ja siksipä sille onki kauhean vaikea yrittää järjestää yllätyksiä.

Isilä on aina uskomattoman hyviä ideoita. Erilaisia. Toimivia. Tuohreita.

Isi on ovela. Yks esimerkki siitä on ko mie halusin seiskaluokala lähteä Pellon Ponnele "kattohmaan Pelle Miljoonaa ko KAIKKI MUUTKI ON MENOSSA JA KO MIE NIIIIIIIN TYKKÄÄN PELLE MILJOONASTA JA SE ON NIIIIIIIIN PARAS!!!" Koetin pehmittää äitiä ja isiä viikkokausia etukätheen. Ne kuunteli tyynesti. Meän perheessä oli semmonen periaate, että Ponnele pääsi vasta rippikoulun jälkheen. Lopullisten neuvotteluitten alkaessa päivää ennen h-hetkeä istuthiin keittiönpöyän äähreen koko perhe. Isi alotti keskustelun, ja sano, että sillä ehola saan lähteä, että sanon yhen biisin Pelle Miljoonalta.

Pääsin Ponnele eka kerran siis rippikoulun jälkheen.

Isile perhe on tärkeä.

Mutta myös yhteisten asioitten hoitaminen on tärkeää. 

Isilä on vastaus tai ainaki ratkasuehotus kaikheen.

Isi tykkää ihan hirveästi appelsiineista.

Isi tykkää Suffelista. Ja Tiikeri-jäätelöstä. Ja se syöpii aina vain pikkusen makeaa kerrala. Se on ehkä vähän kummallista.

Nälkä vie jalot ajatukset

Lukemattomina iltoina elämässäni olen päättäny, että huomena se alkaa. Nimittäin uusi parempi elämä! Tarkennettuna viime aikoina nämä päätökset on liittyny siihen, että meän perheessä alethaan oikeasti tekehmään hyvistä raaka-aihneista tehtyä terhveellistä ja kunnollista ruokaa. Yhtään väheksymättä makaroni-jauheliha-mööppää, jokanen ymmärtää, että vaihtelu virkistää, ja ravitsevampiaki vaihtoehtoja on.

Näitä päättäväisiä iltoja seuraa vähinthäänki yhtä päättäväinen aamu, jolloin uhkun itsevarmuutta ja jaloa aatetta samala ko syön superterhveellistä hyvistä raaka-aihneista valmistettua aamupallaani. Louhnaaksi töihin pakkaan itteleni ja mieheleni edellisenä iltana voimieni tunnossa valmistetun sosekeiton (joka kyllä maistuu monesti enemmän juuri terhveelliseltä ko hyvältä...) Tunnen kuinka jo siinä vaiheessa mieli ja kroppa alkaa voijja paremmin. Mitäköhän sitä laittais iltapäivälä ruoaksi? Sellailen aamukahvin ohessa reseptejä. En kirjota kauppalappua, koska ruokavaihtoehtoja on niin monia, että päätän vielä mietiskellä asiaa työpäivän ajan.

Iltapäivälä töistä lähtiessä päällimmäisiä tuntheita on väsymys ja nälkä. Ihan kauhea nälkä! Raahaudun työpaikkaa lähinnä olehvaan kauphaan. En todellakhaan jaksa lähteä ajahmaan Prismaan! Ostoslista on unohtunu kirjottaa päivän hulinoissa, eikä mulla ole hajuakhaan mitä laadukasta ruokaa laitan kotona! Mitäs niissä resepteissä nyt olikhaan? Kanaquesadilloja? Tonnikalapihvejä? Lihapataa? Äääh!!! Mitä niihin piti ostaa?? 

Jo kaupassa koria ottaessani olen aivan uupunu. Nälkä on vieny kaikki minun edellisen illan ja sen aamun jalot ajatukset. Ei kuulkaa kiinnosta PÄTKÄN VERTAA laadukhaat raaka-aihneet eikä kunnolliset ruoat. Velvollisuuentunnosta nappaan korhiin jonku vihreän salaattinyssäkän ja kirsikkatomaatit. Kävelen leipähyllyn ohi, ja tuohreen leivän tuoksu saapii minut kaappaahmaan yhen vastaleivotun ohrarieskan mukhaan. Ja pari karjalanpiirakkaa. Lihatiskin kohala nälkä on jo niin kova, että näen ainoastaan jauhelihapaketin. Maitohyllylä RiisiFrutit ja MannaFrutit huutaa minua, ja minkäs tehet? Nälkä nälkä nälkä! 

Säilyttääkseni edes jonkulaisen itsekunnioituksen, kävelen kassoile karkkihyllyjen sijasta pesuainehyllyjen välistä. Sortumisriski on liian suuri. Ikävä kyllä kyseisessä kaupassa on vielä kassalaki parit miinat. Nimittäin Pätkikset, Snickersit, Twixit ja lakupötköt. Mitä se nyt yks Pätkis haittais? Tai Panda-laku? Jostaki syvältä ittestäni nousee kuitenki joku käsittämätön voima, joka estää minun kättä ojentumasta kassahihnan yli ja tekemästä sitä kaikkein pahinta. Päässä soi Armolaulu: "Sillä kun mä olen heikko, silloin olen väkevin..."

Väsyhneenä, nälkäsenä ja häpeissäni tehen ruoaksi taas makaronia ja jauhelihaa. Mutta viimistä kertaa pitkään aikhaan! Huomena se alkaa! Se uus parempi elämä!