Nälkä vie jalot ajatukset

Lukemattomina iltoina elämässäni olen päättäny, että huomena se alkaa. Nimittäin uusi parempi elämä! Tarkennettuna viime aikoina nämä päätökset on liittyny siihen, että meän perheessä alethaan oikeasti tekehmään hyvistä raaka-aihneista tehtyä terhveellistä ja kunnollista ruokaa. Yhtään väheksymättä makaroni-jauheliha-mööppää, jokanen ymmärtää, että vaihtelu virkistää, ja ravitsevampiaki vaihtoehtoja on.

Näitä päättäväisiä iltoja seuraa vähinthäänki yhtä päättäväinen aamu, jolloin uhkun itsevarmuutta ja jaloa aatetta samala ko syön superterhveellistä hyvistä raaka-aihneista valmistettua aamupallaani. Louhnaaksi töihin pakkaan itteleni ja mieheleni edellisenä iltana voimieni tunnossa valmistetun sosekeiton (joka kyllä maistuu monesti enemmän juuri terhveelliseltä ko hyvältä...) Tunnen kuinka jo siinä vaiheessa mieli ja kroppa alkaa voijja paremmin. Mitäköhän sitä laittais iltapäivälä ruoaksi? Sellailen aamukahvin ohessa reseptejä. En kirjota kauppalappua, koska ruokavaihtoehtoja on niin monia, että päätän vielä mietiskellä asiaa työpäivän ajan.

Iltapäivälä töistä lähtiessä päällimmäisiä tuntheita on väsymys ja nälkä. Ihan kauhea nälkä! Raahaudun työpaikkaa lähinnä olehvaan kauphaan. En todellakhaan jaksa lähteä ajahmaan Prismaan! Ostoslista on unohtunu kirjottaa päivän hulinoissa, eikä mulla ole hajuakhaan mitä laadukasta ruokaa laitan kotona! Mitäs niissä resepteissä nyt olikhaan? Kanaquesadilloja? Tonnikalapihvejä? Lihapataa? Äääh!!! Mitä niihin piti ostaa?? 

Jo kaupassa koria ottaessani olen aivan uupunu. Nälkä on vieny kaikki minun edellisen illan ja sen aamun jalot ajatukset. Ei kuulkaa kiinnosta PÄTKÄN VERTAA laadukhaat raaka-aihneet eikä kunnolliset ruoat. Velvollisuuentunnosta nappaan korhiin jonku vihreän salaattinyssäkän ja kirsikkatomaatit. Kävelen leipähyllyn ohi, ja tuohreen leivän tuoksu saapii minut kaappaahmaan yhen vastaleivotun ohrarieskan mukhaan. Ja pari karjalanpiirakkaa. Lihatiskin kohala nälkä on jo niin kova, että näen ainoastaan jauhelihapaketin. Maitohyllylä RiisiFrutit ja MannaFrutit huutaa minua, ja minkäs tehet? Nälkä nälkä nälkä! 

Säilyttääkseni edes jonkulaisen itsekunnioituksen, kävelen kassoile karkkihyllyjen sijasta pesuainehyllyjen välistä. Sortumisriski on liian suuri. Ikävä kyllä kyseisessä kaupassa on vielä kassalaki parit miinat. Nimittäin Pätkikset, Snickersit, Twixit ja lakupötköt. Mitä se nyt yks Pätkis haittais? Tai Panda-laku? Jostaki syvältä ittestäni nousee kuitenki joku käsittämätön voima, joka estää minun kättä ojentumasta kassahihnan yli ja tekemästä sitä kaikkein pahinta. Päässä soi Armolaulu: "Sillä kun mä olen heikko, silloin olen väkevin..."

Väsyhneenä, nälkäsenä ja häpeissäni tehen ruoaksi taas makaronia ja jauhelihaa. Mutta viimistä kertaa pitkään aikhaan! Huomena se alkaa! Se uus parempi elämä!