Arjen sutkausta

Olen parhaani mukhaan pyrkiny pitäytyhmään siinä säännössä, että viikola en sorru herkkuihin, ja hyvin se päätös on pitänykki. (Muutamia pakollisia ja mitättömän pieniä sortumisia lukhuun ottamatta tietysti... Ihminenhän se mieki vain olen, hyvänen aika!!) Viikonloppusinki olen kovasti YRITTÄNY rajata herkut yhteen päihvään, mutta siinä en ole vielä rehellisesti onnistunu. Ongelmahan on se, että perjantai-illaksi herkkuja tullee hommattua voimiensa (ja himojensa) tunnossa niin paljon, että niitä jääpii väkisinki yli lauantaile. Ja siis koska eihän niitä voi roskiinkhaan heittää - rahanarvosta tavaraa! - niin ne häätyy tuhota heti lauantaiaamuna. Ja sehän sitte tarkottaa, että se päivä on tavahlaan niinkö jo menetetty, joten samahan se on illaksi sitte hommata vähän jotaki uusia herkkuja... Kyllähän te tiättä tämän "samhaan konkurssiin"-logiikan!

No, juuri ko pääsin kehumasta, että arkena en ole herkutellu, niin voin samhaan hengenvethoon sumentaa hieman sitä sädekehää joka tuossa pääni yläpuolela loistaa. Nimittäin viime viikola olen herkutellu ihan joka päivä. MUTTA, siihen on hyvä syy. Nimittäin suku. Meän suvussa se hyvä ruoka ja laadukhaat herkut on jotenki erityisen tärkeitä asioita. Näin ollen yhessäolhoon olennaisena osana kuuluu hyvän ruoan ja laadukhaitten herkkujen nautiskelu. Ja näin tehtiin siis viime viikola kun pikkusiskoni perheinensä vieraili pohjosessa ja kun suvun naispuolisia serkuksia kokkoontu mökkeilehmään viikonlopuksi Ylläkselle. (Kuvassa hieman mökkireissun herkkujen satoa.)

Eipä hätää! Tällä viikola on sitte - ennakkoarvailuista poiketen - hypätty takasin ruothuun, ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Olen kuitenki sallinu arkheeni yhen ehkä hieman kiistanalasen jutun, nimittäin kaakaon. Olkhoon se sitte jonku mielestä sutkausta. Varsinki näitten ekojen pakkasten aikhaan (jolloin se kylmyys on kylmempää ko muina vuenaikoina) lämmin kaakao on jotaki ihan taihvaallista!! Tietystihän mieheni huomauttellee mulle jatkuvasti siitä, kuinka paljon laitan sitä kaakaojauhetta yhteen motillisseen, mutta kyllä mie olen sitä koulukuntaa, että kaakaomukissa häätyy olla kunnon mutapohja! Ja siis meilehän ei myöskään sitte mithään Pirkka-kaakaota osteta, vaikka ois viimisistä penneistä kyse. O'boyta sen olla pittää! Kaikesta muusta tullee vain paha mieli.

Tai no, ei piä sekhään ennää ihan paikkaansa. Löysin paikallisesta kahvi-/tee kaupasta (siitä Mandragorasta) erittäin, erittäin herkullista makukaakaota: Monbanan appelsiinikaakao!! Aivan mielettömän hyvvää! Nyt on siis kaksi arjen sutkausvaihtoehtoa: O'boy ja Monbana. Näilä kyllä jaksaa seuraahvaan herkkupäihvään saakka!