Persorievun perintheitä

Mie tykkään tästä ajasta, adventin ajasta. Tämä on niin tunnelmallista ja perintheikästä. Meänki kahen ihmisen pieni perhe on muutamassa vuessa ehtiny lua joitaki kivoja perintheitä, kuten esimerkiksi ensimmäisenä adventtina jouluvalojen ja joulukoristeitten laittaminen sisäle ja ulos. Me olhaan pyhästi päätetty, että vaikka perintheitä onki ja niitä pyrithään noudattahmaan, niin hamphaat irvessä niitä ei vaalita. Jos ekana adventtina ei ehitä jouluvaloja laittahmaan, niin ei siihen maailma kaaju vaikka ois kuinka perinne! Meän perheessä ei joulun aikana kärtytä eikä stressata! (Paitsi silloin ko on ihan pakko.)

Nooh... tottuuen nimissä, yks perinne meilä näyttää olevan se, että joka vuosi me turhau'uthaan siitä, että ulkovalot on edellisen käytön jälkheen tungettu pusseihin niin, että ne on tuhannen sekasin, ja sitte ko ne vihdoin saahaan selviksi, niin huomathaan, että osa lampuista on palanu. Joka vuosi päätethään hommata uuet. Vähän siinä aina murahelhaan, mutta ainaki tähän asti aina lopulta on naurettu yhessä tälle meän yhteiseselle saamattomuuele. Siis kuinka paljon se nyt vaatis, että pakkais ne valot niin, ettei ne mene sekasin??? Ja kuinka paljon vaatis, että kävis ostamassa ne uuet valot??

Joulukalenterit on toinen perinne jota meilä vaalithaan (vaikka olhaanki kolkytkolme). Arvaatte varhmaan, kummala meistä on parempi itsekuri luukkujen aukasun suhteen... Ei ole vain yhtenä tai kahtena vuona käyny niin, että mie olen ostanu useamman joulukalenterin, ko "pakon" eessä kaikki luukut on aukastu kerrala. Tänä vuona ratkasin asian niin, että mulla on kaks joulukalenteria. Toinen on tuomonen Dumle-kalenteri, ja toinen on minun pikkusiskon mulle tekemä kalenteri, johon saan itte täyttää luukut millä haluan. 

Päätin niin, että koska tuo siskon tekemä kalenteri on semmonen ittetäytettävä, niin hätätilantheessa mie voin aukasta useamman luukun kerrala, ja sitte vain hakea kaupasta täytettä myöhemmin. Ja tiättäkö mitä! Tämä homma toimii! Jotenki se himo aukasta useampia luukkuja on pienentyny nyt ko siihen on antanu ittele luvan. Olen ylpeä ittestäni, että en ole joutunu täyttähmään kalenteria ko yhen kerran. Se oli heti joulukuun toinen päivä, jolloin avasin luukkuja kerrala kaheksan. Mutta en kummiskaan sen enempää! 

Kolmas adventtiaikhaan sijottuva perintheikäs hetki on tietysti itsenäisyyspäivä, joka on kyllä monien muitten suomalaisten tavoin meänki perheessä vuojen suurin juhla. Me olhaan koetettu pittää perintheenä sitä, että itsenäisyyspäivänä koti on sekä sisältä että ulkoa juhlakunnossa, ja aina satsathaan hyvhään ruokhaan, viihniin ja jälkiruokhaan. Me ostethaan itsenäisyyspäivän kunniaksi aina jotaki normaalia kalhiimpaa viiniä ruale, ja tänä vuona kuulkaa osuthiin niin naulan kanthaan, että ihan kylmät värheet mennee ajatellessaki! Kuvassa oleva viini sopi mielettömän hyvin naudan sisäfilheen ja mieheni loihtiman kastikheen kans. Ois varmasti sopinu myös loistavasti sen suklaajälkkärin kans, jonka olin suunnitellu tekeväni, mutta jota en sitte ehtiny. Ainon valkosuklaajäätelö O'boy-jauheela höystettynä oli ehkä liian rahvaanomasta tälle herkkuviinile.