Joulutreeni, joulukalenteri ja joululogiikka

Joulukalenterit, siis molemmat, on syöty jo muutama päivä sitte. Dumle-kalenterista on jäljelä ennää jouluaaton luukku. Mulla on paljon hyviä syitä, miksi tilanne (jälleen kerran) pääty tähän, mutta en ala niitä nyt tässä luettelheen. Teän täytyy vain luottaa minun arvostelukykhyyn. Puolisoni ei oikein arvostanu minun selityksiä, mutta se nyt ei ole mithään uutta. Mie olen jo oppinu elähmään sen kanssa, että meän näkemykset poikkeaa näissä herkkuasioissa aika radikaalisti.

Salila olen käyny, ja treenit sujjuu ihan hyvin. Semmosta mieletöntä draivia ei just nyt ole päälä, mutta tarviiko se aina ollakhaan? Juoksijalehet yms. vilisee juttuja siitä, kuinka tämä aika on semmosta, että pitäis liikkua rennosti, ja urheilla sillä tavala ja silloin ko itteä huvittaa. Olen huomannu, että niin hyvä olo ko siitä liikkumisesta tulleeki, ei  minua koskaan varsinaisesti huvita tehä mithään. Siksipä onki parempi, että tämä ns. "rento ylimenokausi" on minun elämässä ohjelmoitu robottimaiseksi suorittamiseksi. Joulunakhaan ei kestä jäähä oottehleen sitä huvittamista, vaan parempi tyytyä vain suorittahmaan.

Koska mulla ei ole ollu monheen päihvään kalenteria, jota aukasta, päätin eilen (viimisten oppituntien pitämisen jälkheen) palkita itteni tikkujäätelöllä. Valinta kohistu kuvassa olehvaan Magnum Dolce&Gabbana-pistaasijätskiin. Oikein oli hyvä. Mutta ääpättömän pieni...