"Itseinho maximus" à la spagettikäsi

Kyllä. Totta se on. Siitä on reilut 9 kuukautta. Siis minun edellisestä salitreenistä. HeiaHeian treenihistoria näyttää, että tarkahleen ottaen olen viimeksi tehny kunnon salitreenin sunnuntaina 9.3.2014. Miten se voi olla mahollista?? Minunhan oli tarkotus leppäillä lihaksia vain muutaman viikon ajan silloin Napapiirin hiihon jälkheen maaliskuussa. Ja nyt olhaan tässä! Apua!

No, intoa, tarmoa ja itsevarmuutta uhkuen tepastelin sinne vanhale tutule salile. Aivanko en ois päivääkhään ollu poissa! Jes! Olin aika varma, että kaikki mennee hyvin, koska enhän mie varsinaisesti ole laakereila leppäilly; tässä on sentäs juostu hyvänen aika maratonit ja kaikki! Ja sitä paitsi, ennen tätä "pientä" taukoa, mie kävin salila sentäs 2-3 kertaa viikossa, joten enhän mie nyt ihan nollaksi ole voinu muuttua "muutamassa" kuukauessa! 

Totuus valkeni mulle välittömästi penkkipunnerruksessa: nippa nappa jaksoin tehä Mari-ohjaajan määräämät toistot ja sarjat tangola. Siis pelkälä tangola! Minun käet oli ihan ko spagettia! Melkein kaikissa liikheissä lihakset alko täristä, ja jotenki kaikki koordinaatiokyky oli hukassa. Se oli semmosta ähräämistä ja tempomista koko salikäynti. Aivanko oisin eka kertaa täälä! Hyi. 

Sinnittelin koko treenin läpi, ja itseinhoa (ja vähän -sääliäki) puhkuen laahustin pukkarin puolele. Käet ja jalat oli niin hyytelöä, että ei koskaan. Suihkussa shampoopullo lensi käestä ja ripsiväri meinas puhkoa silmät ko käen ylhäälä pitäminen tärisytti niin kovasti. Rattiakhaan en autossa meinannu jaksaa kääntää ja vaihteitten vaihtaminen oli tuskasta. 

Ihana ohjaaja koetti tsempata ja käski kääntää katseen tulevaisuutheen. Mutta mie jotenki tajusin siinä, että tämä itseinhon puuska täytyy vain käyä joka kerta läpi ko alottaa (taas kerran) tuomosen "uuen paremman elämän". Minun täytyy saaha maksimoitua se itheeni pettyminen ja itteni inhoaminen ennenkö mie pystyn motivoihmaan itteni käyhmään sielä salila säännöllisesti. (Motivoinniksi ei ilmeisemmin riitä se, että lihaskunnosta huolehtiminen tarkottaa suohraan helpompaa ja parempaa arkea, tai se, että hyvä lihaskunto on ehottoman tärkeää juuri esim. juoksussa ja hiihossa.)

Tämänpäivänen salitreeni todisti monta asiaa, mutta ainaki päällimmäiset on: a) 9 kuukautta on aivan liian pitkä tauko harrastuksesta. b) Lihaskunto laskee jos siitä ei huolehi. (Duh!) c) Pelkkä juoksu ei korvaa liahskuntotreeniä. Ainaskaan yläkropan osalta. (duh! nro. 2) 

Nyt pulinat pois! Spagettikäsi otti hanskat tiskiltä, ja päätti alkaa homhiin ja kattoa tulevaisuutheen!