Isi

Isi kerto aina mulle ja minun siskole tarinoita "pikku oravasta" ja "ukosta ja akasta" ko me olthiin pieniä. Se keksi niitä itte ja niihin liitty aina joku opetus.

Aina ko mie ja minun sisko olthiin kiukkusia (siis ihan tosi tosi harvoin...), niin isi tuli ja "otti känkkäränkkämadon pois". Aluksi se aina ärsytti ko yritti pittää kiukkua yllä, mutta lopulta se nauratti ja koko homma meni mellastamiseksi.

Isi on opettanu meile, miten raa'at pullat järkäthään pellilä uusiksi niin, että äiti ei huomaa ko sieltä nappaa yhen.

Isi on aina ollu sitä mieltä, että telkkari tylsistää. (Nykysten se ei ole aivan niin tiukka tässä.)

Isi tykkää kertoa tarinoita lapsuuestansa ja kotikylästään Orajärvestä. Joka ikinen tarina päättyy sanoihin "Kysy vaikka Lasselta." (Lasse on isin veli.)

Isi puhkuu ko se hermostuu tai turhautuu.

Semmosta tilannetta ei ole, etteikö siihen löytys isiltä joku opettavainen anekdootti.

Isi yritti saaha meitä tykkäähmään hiihosta. Se on kyllä kantanu hedelmää. Mutta pienelä viihveelä.

Isi on aina sanonu olevansa meistä ylpeä. (Vaikkei IHAN aina välttämättä oiskaan ollu...)

Isi on taitava puhuja. Väittelyssä jääpii helposti alakyntheen jos ei piä päätä kylmänä. 

Isilä on mahtava huumorintaju.

Isin mielestä aamuseittämän jälkheen soitettuja synttärionnittelupuheluita ei lasketa.

Isilä on traktori.

Talvisotahenkinen kasvatus meän perheessä on tarkottanu sitä, ko isi aina sannoo - pilke silmäkulmassa tietenki -, että "Aatteleppa ko ne ois talvisoassaki tehny tuolalaila, niin mitä siitä ois tullu?" tai että "ei ne kuule nukkunu talvisoassakhaan koko päivää".

Isilä on moottorikelkka.

Isi tykkää touhuta. 

Isi tykkää touhuta jo aikasesta aamusta lähtien. Hyvin aikasesta aamusta.

Isi soittaa rumpuja. (Mutta mie ja minun sisko ei.)

Isi puhhuu ruottia. (Kuten mie ja minun siskoki.)

Isi tykkää järjestää yllätyksiä. 

Isi tykkää olla mukana kaikenlaisissa suunnitelmissa ja järjestelyissä, ja siksipä sille onki kauhean vaikea yrittää järjestää yllätyksiä.

Isilä on aina uskomattoman hyviä ideoita. Erilaisia. Toimivia. Tuohreita.

Isi on ovela. Yks esimerkki siitä on ko mie halusin seiskaluokala lähteä Pellon Ponnele "kattohmaan Pelle Miljoonaa ko KAIKKI MUUTKI ON MENOSSA JA KO MIE NIIIIIIIN TYKKÄÄN PELLE MILJOONASTA JA SE ON NIIIIIIIIN PARAS!!!" Koetin pehmittää äitiä ja isiä viikkokausia etukätheen. Ne kuunteli tyynesti. Meän perheessä oli semmonen periaate, että Ponnele pääsi vasta rippikoulun jälkheen. Lopullisten neuvotteluitten alkaessa päivää ennen h-hetkeä istuthiin keittiönpöyän äähreen koko perhe. Isi alotti keskustelun, ja sano, että sillä ehola saan lähteä, että sanon yhen biisin Pelle Miljoonalta.

Pääsin Ponnele eka kerran siis rippikoulun jälkheen.

Isile perhe on tärkeä.

Mutta myös yhteisten asioitten hoitaminen on tärkeää. 

Isilä on vastaus tai ainaki ratkasuehotus kaikheen.

Isi tykkää ihan hirveästi appelsiineista.

Isi tykkää Suffelista. Ja Tiikeri-jäätelöstä. Ja se syöpii aina vain pikkusen makeaa kerrala. Se on ehkä vähän kummallista.